Sininen hämärä

Minun joulu on sininen. Lapsena se oli tietysti pukinpunainen mutta nyt ehdottomasti sininen. Tämä marras-joulukuun aika on kaikkein pimeintä aikaa näillä leveyksillä, aurinko näyttäytyy vain hetken aikaa välähdyksinä puiden latvustoissa ja arkisina työviikkoina et ehdi huomioida sitäkään vähäistä hetkeä.

Vuosi vuodelta olen oppinut enemmän pitämään tästäkin ajasta - ihanasta sinisestä hämärästä. Valoa on vähän ja hämärä 'leijailee' iltapäivän viimeisinä tunteina puiden takaa ja vaarojen laitamilta saaden aikaan taianomaisen sinisen hetken. Toki tämä sinisyys ei tule esille jos maassa ei ole lunta, onneksi sitä on meillä riittänyt lokakuun alkupäivistä lähtien.

Koiralauman kanssa olen jo muutamaan otteeseen kaivanut sukset varastosta ja hiihdellyt pikku lenkin järvenrannan tuntumassa. Jäälle olemme uskaltautuneet muutaman rohkean kelkkamiehen perässä, tosin ihan siinä rannan tuntumassa..uhkarohkea ei saa olla!

Sininen hetki jäällä

Kummityttöni Suvin joululevy on saanut tämmöisen 'vähemmän jouluihmisenkin' tunteet pintaan ja toki joulutunnelmaan pääsemistä auttaa koulun alkava joulutohina. Oma luokkani (6.luokka) sai esitettäväksi koulun joulujuhlassa jouluevankeliumin, joten jälleen on kaivettava esille Raamatusta Luukkaan evankeliumin luku 2. " Ja tapahtui niinä päivinä että keisari Augustukselta kävi käsky..." Niin nostalgista..vai mitä. Tosin meidän luokan pojat uhkuivat intoa esittää juhlan kevennyksenä rap-versio Petteri Punakuonosta..hmm..saas nähdä mikä show siitä tulekaan! :-D

Viimeaikaisiin keleihin sopisi kyllä parhaiten Juicen 'Sika' -biisistä pätkä "Jouluruuhkassa ihminen sokkona ryntää kadulla adventtisohjoa kyntää" - sen verran sohjoiset ja märät ovat kelit olleet. Toisaalta tällä hetkellä, ensimmäisen adventin kunniaksi, meillä sataa taas puhdasta uutta lunta. Ihanaa!

Sininen on Suvinkin joulu

Boreabrie

Kennelnimi. Siinä se nyt on mustaa valkoisella. Boreabrie on minulle juuri FCI:stä myönnetty kasvattaja eli kennelnimi. Monta monta vuotta sitä pyöriteltiin ja tuskailtiin, sopivaa nimeä siis. Kasvattajanperuskurssi tuli käytyä ajat sitten Pellossa mutta tuon peijakkaan nimen keksiminen OLI hankalaa! Seuraavat nimet pääsivät loppusuoralle eli siihen neljän joukkoon jotka nimesin hakemukseen.

1. Waudeville 2. Boreabrie 3. Cahpaidas 4. Hippijengin

Ensimmäisen ehdokkaan tapaisia nimiä oli FCI:n jo olemassaolevien kennelnimien listalla useampikin mutta ei tietenkään aivan samaa, sieltä taisi löytyä mm Vaudreville jne. Joten nimen samankaltaisuus jo olemassa olevien nimien kanssa oli tiedossa ja 'hylkyhän' sieltä tuli eli en saanut ykköseksi asettamaani nimeä vaan tuon toisena olevan.

Sinällään ihan sama, jokainen noista neljästä olis mulle passannut.

Boreabrie-sana ei tarkoita varsinaisesti mitään. Boreas on muinaiskreikkaa ja tarkoittaa pohjoistuulta. Yleensäkin borealla viitataan 'pohjoiseen, pohjoisesta' ja brie taas viittaa vahvasti briardiin eli brienpaimenkoiraan. Rotuhan on kotoisin Brien maakunnasta Ranskasta. Ja jos joku on pohjoisen briardharrastaja niin minä!! täältä raukoilta rajoilta sinnikkäästi yrittäen!

Tulevaisuudessa harrastamme ja kasvatamme rotua nimeltä brienpaimenkoira eikä suinkaan briard...ensi vuoden alusta lähtien rotumme nimi muuttuu Suomen kennelliiton päätöksellä brienpaimenkoiraksi. Ihan vastaavan nimimuutoksen on läpikäynyt mm. beauceron, josta tuli beaucenpaimenkoira.

Monet kerrat minulta on kyselty - Mitä rotua koirasi ovat? Vastaus 'briardeja' on herättänyt lähinnä lisäkysymyksiä ja ihmettelyjä, johon olen monesti tarkentanut 'ranskalainen paimenkoira' jolloin kyselijä on saanut vastauksensa - paimenia siis. No, sitä en tiedä vastaako brienpaimenkoira yhtään 'briardia' paremmin näihin kyselyihin, nimessä pitäisi esiintyä maan nimi jotta ihmiset osaavat 'sijoittaa' rodun jonnekin. Miten helppoa onkaan vastata vaikkapa 'kroatianpaimenkoira' vaikka rotu on monta kertaa harvinaisempi kuin omani, se varmasti osataan sijoittaa Kroatiaan. En usko että malinois tai laekenois kertovat monellekaan tavan taplaajalle mitään mutta belgianpaimenkoira kylläkin!

Gipin J-pennut kesällä 2006

Se, kasvatetaanko kennel Boreabriessä yhtään briardpentuetta jää nähtäväksi...suunnitelmia on toki mutta toteutuvatko ne koskaan tai ainakaan lähitulevaisuudessa, näyttää ja määrää sitten aika ja rahkeet. Yhden pentueen kaverini kennelnimelle kasvattaneena, tiedän homman hyvät ja huonot puolet joten mitään turhan 'romanttista' kuvaa en todellakaan itselleni maalaile.

Naamijoen varressa marraskuussa

Matkailua

Reissua Pohjois-Norjaan, Tromssan KV näyttelyyn, olin suunnitellut jo useana syksynä. Tosin hyvin varhaisessa vaiheessa kävi selväksi ettei Gipsyn kanssa sinne olisi mitään asiaa, typistetyillä koirilla ei ole osallistumisoikeutta koiranäyttelyyn saatikka muihinkaan kokeisiin Norjan maalla. Okey, omista koiristani ei varsinaisesti muita ole mitään 'järkeä' ilmoittaa ulkomaille sillä tullakseen ko maan valioksi tarvitsee toki olla ensin oman maan valio...ja finski muotovalioita ei Rasta eikä Salli todellakaan ole.

Raisa oli kuitenkin lähdössä, lähinnä Kamulle norskiserttiä yrittämään joten minäkin ilmoitin Rastan kehään. Näyttely sattui sopivasti oman syyslomani viimeiselle viikonlopulle joten ihan mukava olisi käydä jossain 'tuulettumassa' ennen arkisen aherruksen jatkumista.

Lauantai iltapäivällä starttasimme kohti Kilpisjärveä ja ILMAISTA yöpaikkaamme. Tämä ilmaiseksi meille luvattu 'vaatimattomampi mökki' oli meikäläisen mittapuun mukaan luxusta! mm lattialämmitys, takka, sauna, astianpesukone ym hienoudet...eläköön Raisa ja Raisan suhteet paikallisiin poromiehiin! tulet takkaan ja eiku makkaraa paistamaan kera jäätyneiden siiderien...koirien iltalenkki tehtiin Kilpisjärven kylän 'kartsalle' - ei mikään hassumpi maisemiltaan tämä iltalenkki...kylän viereisen Kilpisjärven pintaa peilaavat syksyisen tummassa illassa jylhät Saana ja Malla -tunturit!

Joskus kovakin jätkä heittäytyy sylihauvaksi!

Aamuvarhaisella starttasimme kohti Tromssaa, jonne on parintunnin matka rajalta ja mikäs sinne oli ajellessa kun keli oli kuiva pakkaskeli. Yleensä näihin aikoihin sataa taivaan täydeltä joko räntää tai lunta mikä tekee mutkaiset norskitiet hengenvaarallisen liukkaiksi...välillä tunnelma oli kyllä Thelma & Louise tyylinen siinä ajellessamme valtavien rotkojen ja vuorten puristuksissa.

Skibottenissa paluumatkalla

Raisa ja hurtat

Tuloksellisesti reissumme ei ollut kummonen. Raisan nahkoista Kamu hävisi sertin jääden PU2:ksi. Oona sai tylysti sinisen nauhan heti kättelyssä eikä Rastakaan menestyksellä paistattelemaan päässyt - tuloksena serbialaiselta Zoran Brankovichilta sileet avo 1/1. Tälle tuomarille Rasta oli ilmeisen pieni kooltaan ja voimaa liikkeiisiin hän jäi myös kaipaamaan. Avoimen luokan nartuissa toiseksi tullutta kookasta Anamma Nord Ciiri-Cyklonia puolestaan rokotettiin jäykästä liikkumisesta ja kevyestä turkista.Yhden ck:n tuomari kuitenkin jakoi briardeissa ja ROP-ruusuke ojennettiin tromsalaisen Kurt Salon Kråkeslottens Leopoldille, em nartun fawnille pojalle.


Roppikoira Leo taitavan handlerinsa kera

odottelua...ja minun HUIPPUhandleri!

Lunta oli vain kuurana maassa mutta vuorilla tietysti enemmän

"Matkailu avartaa aina" tuli Tikkaselta viesti Tromssaan..ja tähän yleensä jatketaan "ja varsinkin lompakkoa!" mutta tällä kertaa on todettava että halvalla päästiin. Dieselautolla ja ilmaisella majoituksella on toki osansa tässä 'halpuudessa' vaikka kyllä norjalaiset hinnoitella osaavat - kaikkialla hinnat oli suurinpiirtein yhtä mahtavia kuin paikalliset maisemat! Tosin me ei lähdettykään ostosmatkalle ja norjan kruunujakin vaihdoin vain 'kahvitarpeiksi'.

Loppujen lopuksi Tromssa on melkein lähinäyttely, sama matka tulee meiltä esim. Kokkolaan! Ja helpostihan tuonne pohjoiseen ajaa, muutama poronkusema ja olet jo kolmenvaltakunnan rajapyykillä!

Seuraavaa reissua jo suunnitellaan, tosin me Raisan kanssa mietimmä voiskohan nuo koirat jättää kokonaan pois reissusta, voihan koiranäyttelyyn lähteä ihan ilman niitäkin, vai mitä? Häh?

Talvi tuloo

Viime viikolla satoi sitten kertaheitolla koko syksyn lumet! Keskiviikkona lunta tuprusi vankan länsituulen vahvistamana reilut 20cm ja se niistä jälkitreeneistä vähään aikaan...me no like! :-(

Olin suunnitellut reenailevani sekä metsäjälkeä että peltotreeniä pitkästi lokakuun loppuun ja vasta marraskuussa 'talviteloille'. Hitsit, luontoäiti naureskeli minun suunnitelmille! Nyt jäämme odottelemaan saapuuko luvattu lämmin jakso antaen lumelle kyytiä vai oliko tämä sitten tässä eli pysyvä lumipeite. Nähtäväksi jää.

Hakua onneksi pystyy treenimään pienessä lumessakin, täytyy vaan tallata alue huolellisesti. Sallin kanssa on siirrytty kiintorullaan, joten vihdoin Gipsyn vanha norskipanta pääsi oikeaan käyttöön! Pienellä 'käsiavustuksella' (maalimiehen käsi maata vasten) kiintorulla löysi tiensä Sallin suuhun ja eiku menoksi. Lisäksi Salli on oppinut tekemään hienosti syviä tyhjiä pistoja, ehkäpä pitkä ja helppo 'pohjatreeni' suorapalkoilla on tehnyt tehtävänsä - maalimiesmotivaatio tuntuis olevan kunnossa. Umpipiiloja olemme ottaneet joka treenissä, sääli ettei mulla vieläkään ole kuvaa Topin rakentamasta 'mökistä' mutta yksi kuva löytyi syksyn treeneistä jossa Sallille eka kertaa otetaan umppari, tällä kertaa kertaa 'helppo' kevythäkki josta suorapalkkaus pallolla.

Piilo ja PALLO!!

Treeniporukan puutteessa olemme joutuneet käyttämään lapsityövoimaa! Raisan lapset Topi ja Tuuli ovat olleet monta kertaa maalimiehinä ja apuna alueen tallaamisessa. Saas nähdä kauanko nuoriso jaksaa...vai pitääkö värvätä uusia - Harri?

sitten tulikin talvi..

Joutsenet järven keskellä kiinnostavat...

Galileo

Pieni kuvapläjäys tanskanpoika Galileosta! Leo on Manen luona 'lomalla' ja kävi viime viikolla silmäpeilauksessa (terveet oli). Ihan innoissani odotin tuoreita kuvia, sillä Leo on koiristani se jota näen harvemmin...lisäksi Leo on ollut 'karvankasvatus' tauolla eikä ole näytelmissä pyörähdellyt. Nyt 3-vuotiaana se alkaa vihdoin saada turkkia ja rungon 'täytettä'. Kaunis väri sillä on aina ollut ja näyttää saaneen todella lämpimän punaisen sävyn nyt aikuistuttuaan.

Aina iloinen ja positiivinen hännänheiluttaja vaikuttaa tämä poika olevan - toivottavasti sen elämänasenne - riemu ja keveys välittyy näistä kuvista!

Leo 3 vee

Tyttöseurassa

Sammaljoen pellolla

Let's run!!

Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan!

Välillä ollaan vanhan Rouvan komennossa - Leo & Kerttu

Hetken seisahdus

Olipa ralli!

Kiitos Manelle kuvista! kuvat: Mariia Touronen

Ruskan rippeitä

Suunniteltu patikointireissu tunturiin ei ole vielä toteutunut ja uhkaavasti näyttää ettei toteudukaan. Viikonloput ovat olleet kiireisiä, puhumattakaan työntäytteisistä viikoista...oma olokaan ei aina ole ollut kehuttava, syysflunssa on iskenyt minuunkin :-(

Tänään oli kuitenkin niin kaunis ja aurinkoinen syyspäivä että nappasin digipokkarini taskuun ja lompsin koirien kanssa kuvaamaan kaunista kotiseutuani. Ihan vaan huomatakseni ettei tarvitse lähteä 'merta edemmäs kalaan' saadakseen kuvata koiria kauniissa maisemassa - siihen riittää ihan kotikutoinen Sieppijärvi! Eikä ole turistimassoja joka puolella eikä koirien kiinnipitopakkoa - kuten tunturissa...

Kovin kaunis ruskanloisto täällä ei ole, syksy on ollut lämmin ja pakkaset puuttuvat kokonaan. Maaruskan loistokasta punaista ei juurikaan näe! Jonkin verran sitä oli nähtävissä korkealla eli Käkivaarassa, jonne teimme tänään yhdistetyn puolukka/päivälenkkireissun. Koiria on aina vaan hankalampi saada asettumaan kuvattavaksi, korvat poskilla tai muuten pää riipuksissa -tyyliin ei olla kovin kuvauksellisia. Eniten minua riepoo tuo vanha digipokkari, jonka tehot ei enään tyydytä - TAHTOO DIGIJÄRKKÄRIN!! Noh, sen olen jo luvannut itselleni joulupukin konttiin :-)

Koiria olen treeenaillut epäsäännöllisen säännöllisesti, yritän tsempata ja tehdä paljon maastohommia ennen lumien tuloa. Tosin jäljen suhteen motivaatio alkaa olla minimissä koska koepaikkaa ei ole syksyn kokeista itselleni (Sallille) lohjennut. Toisaalta taitaa olla vaan parempikin odottaa kevättä ja tuoreita kevätmetsiä, Sallin häiriöherkkyys tulee liian hyvin esille näissä syksyn maastoissa, on marjanpoimijoita, linnustajia, sienestäjiä ja kohtapuolin hirvimiehiä tutkapantakoirineen ja siellä seassa Salli viuhtomassa epätoivoisen ohjaajan kera...Tottista onneksi voidaan treenailla pitkin syksyä ja koko ensi talvi Pellon Rohkihallissa.

Hakua olemme ottaneet kerran viikossa ja siinä päässeet vaiheeseen umpipiilot! Piilojen rakentamiseen saimme värvättyä innokkaan majanrakentajan - Topin 12v! Katotaan mimmosen 'majan' Topi meille nikkaroi..kuvaaineistoa tiedossa myöhemmin..

Tässä kuvasatoa tältä päivältä - kuvattu Sieppijärven 'molemmin' puolin.

Filpan rinteessä

Poseerausta, kerrankin suht kivoilla ilmeillä..

Pikkulikat kanervikossa

Puolukassa Käkivaaran rinteessä

Päivänsankari

Kuva: Minna Tikkanen

Gibbon-muori täyttää tänään 10-vuotta! Juhlapäivän kunniaksi meillä ei tarjottu nakkikakkua vaan ihan perinteisiä siankorvia koko koirapoppoolle. Kaivelin albumien ja kuvakansioiden kätköistä muutaman kuvan Gipsystä - kylläpä aika onkin rientänyt ja se lokakuinen viikonloppu vuonna 2000, jolloin hain Gipin meille Manelta Karkusta, on vahvasti muistissa.

Siitä rämäpäisestä 1-vuotiaasta tupsukorvasta on vuosien kuluessa kasvanut aito briardi - omaa laumaa ja mamiaan jumaloiva lahjomaton pihavahti, 23-kertainen äitikoira, sosiaalinen koirakaveri ja esikuva nuorisollemme, energinen harrastuskaveri moneen menoon mutta ennenkaikkea ja ehdottomasti Minun paras ystävä! Kiitos Gibbon! Toivottavasti meillä on vielä
monia yhteisiä vuosia edessä.

Pikku Gibbon juuri typistettyineen korvineen kasvattajan kotona Tsekeissä

kuva: Pavla Firlova


Gipsy 5kk Tsekeissä kuva: Pavla Firlova

Gipsy Tsekeissä keväällä 2000 juuri ennen muuttoa Suomeen

kuva: Pavla Firlova

Gipi ja veljensä Giggles Loxley joka sittemmin muutti USA:han

kuva:Pavla Firlova

Päivänä jolloin meidän tiet kohtasivat!

kuva: Mane

Gibbon 10-vuotta!

(tähän kuuluis sellasia sydän-hymiöitä..:-)