Vaikeuksien kautta voittoon

Näin voisin sanoa nyt. Sallin huhtikuisen onnettomuuden aikoihin, kun koko koiran henki oli vaakalaudalla, en uskaltanut edes haaveilla treeneistä saatikka koetuloksista! Salli kuitenkin toipui nopeasti ja tässä ollaan - koulutustunnus JK2 taskussa! Uskomatonta.

Viime viikkojen treenit jäivät pakostakin vähälle, työkiireet painoivat päälle ja iltasella hädin tuskin ehti koirat lenkittämään. Eilinen koulari tulikin pitkälti viime kauden "pohjilla", viime kesänä ja syksynä treenasin paljonkin mutta emme saaneet koepaikkaa jälkikakkoseen joten koetulos jäi saavuttamatta.

Eilinen koe alkoi tottelevaisuudella - piti olla karsinta eli 10 parasta tottiksen perusteella maastoon, mutta avokoirakoita oli ilmoittautunut vain kuusi joten kaikki pääsivät ilmanmuuta maastoon. Onneksi - sillä Sallin tottispisteet olivat luokan huonoimmat joten kovemmassa kisassa olisimme armotta tipahtaneet...kauttalinjan Sallin tekemisessä näkyi reenin puute ja semmosen suunnitellun hyvän treenin puute. Suurimpina virheinä istumisessa väärä asento (seisoi) ja kallis hyppynoudon (-15p) epäonnistuminen. Meillä on aivan liian vähän hyppyreeniä alla, pitää hyppäyttää paljon, jotta koiralle tulisi rutiinia ja ponnistustekniikka muistuisi mieleen. Talven ja kevään aikana olemme treenanneet vain tokohyppyä, joka on aivan eri liike vaativuudeltaan. Onneksi tilanne on nyt korjattavissa kun omat pk-esteet ovat käytössä ja edessä häämöttävällä kesälomalla on ennenkaikkea aikaa touhuta koirien kanssa. Tottiksesta pisteitä lopulta ihan mukavasti 81p.

Tottiksen jälkeen suuntasimme jälkimaastoihin. Saimme arvonnassa jäljen nro 4 ja sinne sitten pölyävän hiekkatien varteen jäimme odottamaan tuomaria. Maasto oli kuivaa pallerojäkälää kasvavaa kangasmetsää, joten hyvältä näytti. Tosin arvelin 1km:n mittaisen avojäljen takuulla kieppaavan jonkunsortin suopläntin kautta, joten vaihdoin saappaat jalkaan.

Janalta Salli nosti jäljen epävarmasti ja pysähtyikin kerran katsomaan taakseen ikäänkuin vahvistusta pyytäen. Jouduin antamaan toisen etsi-käskyn ja etenin samalla liikaa koiraan 'kiinni' josta pistemenetys -4p. Ensimmäiselle kepille jäljestys oli nihkeää ja epävarmaa, onneksi rytmi parani ja koiran itseluottamus vahvistui jäljen edetessä. Kaikki kulmat Salli selvitti hienosti ja eteni aivan jäljen päällä ja paikoin pystyin itse jopa havaitsemaan jäljenpolkijan saappaan kuvan varvikossa...Kolmannen kepin jälkeen jälki kävi kuin kävikin märällä suolla ja pari vetistä ojaakin jouduimme hyppäämään yli. Tarkan jäljestyksen päätteeksi mulla oli kuusi keppiä taskussa, jokaisen kepin Salli ilmaisi itse - kiikutti niitä innoissaan mulle lihapullapalkan tiedostaen! Jäljeltä pisteitä 166p.

Jäljen jälkeen suunnattiin esineruutuun. Ruutupohja oli vanha, parinvuoden takainen SM-ruutu, kumpuilevassa ja osittain märässä suopursuvarvikossa ja lähetyssivu tietysti koko ruudun kauheimmassa ryteikössä. Kuumassa ja seisovassa kelissä ei juurikaan tuulesta saatu apuja joten esinesaldo jäi kautta linjan vaisuksi. Kymmenestä koirakosta vain kolme toi esineen tai kaksi..meille saldona nolla eli zero points. :-(

Salli irtosi ja etsi tehokkaasti noin puolet ruudusta mutta väsähti lopussa ja varmaan paineistuikin kun ei esineitä noussut...treeniä tähänkin lisää ja vaikeustason nostoa ilmanmuuta - olen treenannut ihan liian helpoilla pohjilla.

Loppujen lopuksi jäi tosi hyvä fiilis, loppupisteet 247p 2-tulos ja JK2 sij. 5. Samalla lunastimme "pääsylipun" jälkikolmoseen eli voittajaluokkaan, jossa varsinaisesti osaaminen vasta punnitaan!

Salliin olen niiiin tyytyväinen, se on niin rehellinen koira, antaa aina parastaan ja yrittää ja pinnistelee loppuun asti. Pitkän päivän päätteeksi kun illalla kotiuduimme, hyppää se auton takaluukusta, ryntää yhdelle monista palloistansa ja riekkuu ympärilläni pallo suussaan - heitä heitä, pelataan, leikitään! ja kun en millään jaksa enkä ehdi, jää se pettyneenä makoilemaan pallo suussaan "Kun ei taaskaan olla mitään tehty" ilme karvaisella naamallaan! Ihme energiapakkaus! :-)

Trooppinen tuulahdus

Toukokuinen helleaalto valtasi Pohjolan perukan ja vei lumet mennessään ja sitähän tässä ollaan odotettu kuin kuuta nousevaa, lumien sulamista viimeisiltäkin metsä -ja pihaplänteiltä. Omalla pihallani se tietää työtä ja työtä..mutta kivaa sellaista, haravointia, kukkapenkkien siivoamista, pensaiden leikkuuta ja siistimistä. Kaikki 'raakaa' työtä mutta siitä mie tykkään! Ulkohommista, olisin varmaan onnellisimmillaan metsurin ammatissa...

Luonto on herännyt huimaa vauhtia ja todellakin herääminen sai nostetta viikonlopun lukuisista ukkossateista ja +25'c päivälukemista. Ensi viikolle on luvannut samanmoista keliä. Oikein tympäsee ajatuskin pitkästä työviikosta luokkahuoneessa neljän seinän sisällä, siihen päälle kaikenmaailman palaverit ja arght vauhdilla lähestyvän luokkaretken viimehetken työstäminen. Kaikkeen sitä heikkoina hetkinä tulee luvattua...

Sen verran työkiireet ovat viime aikoina painaneet päälle, että surutta peruin jo yhden tokokokeen, viikonlopun jokainen hetki tuntui olevan buukattuna joko pihahommiin tai 'siisteihin sisähommiin' kokeiden korjaamisiin ja seuraavien viikkojen suunnitelmiin. Plääh.

Sallille olen maksanut yhden pk-kokeen jo hyvissä ajoin huhtikuussa, ennen äksidenttiä ja nyt, koiran ollessa täysin entisensä, olen päättänyt lähteä kokeeseen. Hyvin vähällä treenillä ja hyvin realistisilla odotuksilla. Totuus on, että jälkikokeeseen on vaikea saada koepaikkaa ja tässä kevään kokeessa on sentään mahdollisuus yrittää tulosta - tottiskarsinnan perusteella 10 maastoon.

Tottista on otettu päivittäin, kotipihalla. Jääviä liikkeitä muistuteltu mieliin ja noutoja, niitä himskatin noutoja. Mälläämistä esiintyy paljon enkä ehdi siihen nyt puuttumaan, mäklätköön kapulaansa! Metrinen este ja A-este ovat uinuneet ruususen unta Ylisessävaarassa ja tänään sain aikaseksi ajella sinne päin tilannetta katsastamaan. Ja älä mitä - kenttä (itseasiassa heinäpelto) oli täysin kuiva ja esteet napottivat siellä tukevasti auringon paisteessa. Mahtava juttu, nyt täytyy joka päivä ajella kentälle treeneihin, noutoja, hypyt ja eteenlähetys ensisijaisena treenauksen kohteina. Hah, tuleekohan meille kiire.. :-/

Meidän esteet Ylisessävaarassa

Jäljen osalta otan vain janatreeniä ja muutaman kapulan ilmaisun pikkujälkineen. Esineitä olemme jo muutamaan otteseen reenanneet, työn alla ovat nyt nopeat palautukset. Salli tekee kovasti töitä ja irtoaa ruutuun hyvin mutta löydettyään esineen ei malttaisi tuoda sitä vauhdilla minulle - outo ongelma, koskaan en ole omien koirieni kanssa tämmöiseen törmännyt!

Varsin pk-painotteinen viikko siis edessä, tietää missä illat viettää, Ylisessävaarassa tai Mustaselässä. No se onkin varma kesän merkki kun Uusitalon auto tönöttää metsätien varressa parkissa. Palveluskoiraharrastus on mahtis juttu!

Salli ja pallo - mahtikaksikko!

Elämä voittaa

Viimeiset kaksi viikkoa ovat menneet toipilaan hoidossa ja tarkkailussa ja lähinnä liiallisen vauhdin rajoittamisessa. Salli on ihan entisellään, näin voin sanoa. Remmilenkitystä jaksoin vajaan viikon ja koska potilas vaikutti niin toipuneelta ja 'paineistuneelta' tyhjänpäiväisiin kävelylenkkeihin - palasimme normaaleihin vauhtilenkkeihin metsiin ja rantatielle. Tikit on poistettu jo viikko sitten ja antibiootit syöty...reikä rinnassa on parantunut hyvin lukuunottamatta kudosnesteen kerääntymistä joka tosin sekin on vähenemään päin. Nestepatti on puolet pienempi nyt kuin mitä esim. viikko sitten.

Tänään kävimme koirien kanssa päivälenkin Mustaselän maastossa, toteamassa vain että pitkin tienviertä ja paljolti metsässäkin on vielä runsaasti lunta. Onneksi Käkivaaran etelärinteet ovat sulat, joten sinne tein kevään ensimmäisen 'täysimittaisen' esineruudun. Ensi viikolla päästään jo janatreeneihin ja jatkossa jo jäljellekin - sen verran lämmintä säätä on luvannut tuleville viikoille! Hienoa! Loputkin lumet saa kyytiä!

Näitä hiekkateitä meillä riittää...

Muutama koepaikkakin on jo varattuna, joten kyllä tässä on pakkokin kaivaa vermeet naftaliinista ja suunnata maastoihin. Pk-esteiden treenaus on vaikeimman takana, esteet ovat vielä lumen alla Ylisessävaarassa mutta toivotaan että ne pian sieltä 'vapautuisivat'.

Nyt uskallan jo täysillä suunnitella alkavaa kesää ja koekautta. Ainoastaan näyttelyhaaveet saamme Sallin osalta haudata tältä kesältä, eturinta paljaana ja kyljet ajeltuna ei viitti kehissä pyörähtää. No, pitänee ilmotella kesän näytelmiin Rastaa, vaikka sen viimoisen sertin metsästykseen.

Rasta esinetreenien jälkeen

Sallin osalta uskallan taas suunnitella ja haaveilla tulevaisuuttakin ja mahdollista ensi kevään pentuetta..sen verran tämä äksidentti säikäytti että kaikki suunnitelmat pistettiin jäihin ja tärkeimmäksi asiaksi nousi koiran henkiin jääminen ja toipuminen, nyt voidaan jo huokaista helpotuksesta - Salli on täysin terve ja toivottavasti seuraava visiitti Akuuttiin on 'arkinen' silmäpeilaus! ;-)

Lämmin kevätpäivä pistää läähättämään - Salli ottaa aurinkoa!

Itku pitkästä ilosta

Kevät..aurinkohanget, hankikanto..pitkiä aamulenkkejä ennen töihin lähtöä ja nauttimista siitä miten vauhdilla ja innolla koirat kirmaavat metsissä ja jänkillä. Sellaisia ovat viime viikkojen aamut olleet ja aika pitkälle hanget ovat kantaneet vielä iltasellakin. Mikä ihana nautinto tämä vuodenaika!

Kunnes viime tiistaiaamuna kolahti ja lujaa.

Olimme koirien kanssa perinteisellä aamulenkillä 'hangenselässä' niinkuin täälläpäin sanotaan. Salli ja Rasta vetelivät vauhdilla hajujen perässä, välillä kuului riekkojen päkätystä kun koirat nostelivat niitä lentoon pusikoista. Hakkuuaukean vierestä lähti ah niin houkutteleva jänis viilettämään - Salli perässään tietysti. Hetken kuluttua kuului kaamea rääkäisy ja koira huusi, kirjaimellisesti, kuin pistetty sika. Salli tuli verta ruiskuten minun luo ja huomasin että eturinnassa oli ison peukalonkynnen kokoinen aukko, josta veri valui ulos. Verentulo tyrehtyi kyllä hieman kun painoin reikää lumikikaleella. Onneksi emme olleet kaukana kotimökistä, joten kotona sidoin reiän päälle painesiteen ja eiku soittamaan eläinlääkärille.

Salli oli hyvin rauhallinen ja verentulokin heikkeni painesiteen myötä. Eläinlääkäri pyysi seuraamaan tilannetta ja tulemaan päivällä vastaanotolle. Menin töihin, koirat jäivät kotikotiin hoitoon siksi päiväksi ja Sallikin asettui tyynesti makoilemaan eteiseen. Päivällä töistä tullessani käytin Sallin ulkona ja huomasin kuinka hankalasti se hengitti - veti kuonoa pitkäksi 'pään jatkoksi' ja tuntui haukkovan henkeä kuin kala kuivalla maalla. Tilanne näytti taas vakavalta joten lähdimme heti eläinlääkärille.

Kolarin eläinlääkärillä ei ole röntgen mahdollisuutta, joten sain lähetteen Pelloon, naapurikuntaan. Diagnoosi oli kuitenkin selvästi ilmarinta, josta hengitysvaikeudet johtuivat. Salli oli ilmeisesti juossut hangen alta töröttävään keppiin joka teki reiän kehkoihin aiheuttaen ilmarinnan. Pellossa otettiin pari rtg-kuvaa keuhkoista ja tilanne oli selvä ja varsin vakava - molemminpuolinen ilmarinta, jolloin keuhkojen kapasiteetista oli käytössä vain 30%...tyrmistyttävää epäonnea. Minulle annettiin kaksi mahdollisuutta, joko ajan Ouluun ja yritän saada sieltä apua Ouluvetistä tai Akuutista tai sitten suoraan EKK:lle Helsinkiin. Huh, huh. Kello oli jo kuitenkin pitkälti yli 17...ja klinikoiden vastaanotot kiinni. Pellon eläinlääkäri vakuutteli mulle että koira kannattaa viedä hoitoon mutta varoitteli kuitenkin hoidon kalleudesta. Salli sai ensiavuksi kipulääkettä ja antibiootteja suoraan nahan alle mutta muuta eivät täällä pystyneet tekemään.

Kotimatkalla oli kyllä ahdistunut olo...ekaksi oli huoli Sallin jaksamisesta, selviääkö se aamuun? entä hoitavatko klinikat ilmarintoja, muutkin kuin vain EKK? Hoitoprosessi on pitkä ja vaatii monta päivää seurantaa.

Soitin matkalla Tikkasen Minnalle, joka vakuutteli että jostain apua saadaan ja pitää heti lähteä ajamaan Ouluun.Tikkasen suosituksesta soitin Liinamaa Aulille ja Ilelle Santahaminaan (briardharrastajia hekin), koska tiesimme että Ilen sisko on Akuutissa eläinlääkärinä. Liinamaat, armeijan leivissä kun ovat, olivat sotaharjoituksissa, Auli maanalla ja Ile maanpäällä mutta molemmat kuitenkin puhelimitse tavoittamattomissa. SOTA SEIS!! Meillä on hätä ja Salli tarttee apua!!

Jätin Aulille viestin vastaajaan ja lopulta Auli soittikin ja kertoi tilanteen. Myöhemmin soitti Ile ja lupasi ottaa yhteyttä eläinlääkärisiskoonsa. Lopulta sain vastauksen - Akuutti ottaa vastaan ilmarintapotilaita joten suuntana olisi Oulu ja klo 8.00 klinikan oven taakse kolkuttelemaan.

Edessä oli raskas yö, en nukkunut hetkeäkään, eikä nukkunut Sallikaan. Se ei pystynyt edes makaamaan vaan seisoi ja huohotti koko yön lepuuttaen välillä päätään sylissäni. Välillä oli epätoivon tunne ettei Salli selviä aamuun mutta kun lopulta pakkauduimme autoon ja lähdimme ajamaan kohti Oulua, oli koira edelleen sinnikkäästi tolpillaan ja nojasi takapenkin selkänojaa vasten ikäänkuin helpottaen oloaan.

Akuutissa Salli sai hyvää hoitoa, pikaisesti kuviin ja rauhallisen ammattitaitoisesti ilmanpoistoon. Ikävintä oli kiusata henkitoreissaan olevaa koiraa eri asennoissa otettavilla keuhko rtg-kuvilla, mutta pakko oli kuvata ja tässä vaiheessa rauhoitusta ei voinut edes ajatella. Nöyrästi ja kiltisti Salli taipui kaikkiin toimenpiteisiin, ensimmäinen ilmanpoisto tehtiin paikallispuudutuksella molemmista kyljistä neulalla ja ruiskulla ilmaa vetäen. Miten helpottavaa koiralle - hengitys helpottui huomattavasti jo tästä toimenpiteestä. Ilmaa kuitenki virtasi rintaonteloon edelleen, joten Salli jouduttiin rauhoittamaan ja eturinnan reikä ommeltiin kiinni ja samalla rintaonteloon asennettiin letku josta ilmaa 'pumpattiin' ns.ruttupussiin. Tämän jälkeen keuhkokuvat näyttivät jo paremmilta. Sain potilaan 'kotiin' ruttupusseineen ja pussintyhjennysohjeineen. Onneksi mulla on paljon sukulaisia ja tuttuja Oulussa, menimme Pirjo-siskon luo, jossa Sallin seurana olivat Suvin kissat Wilma ja Satelliitti. Potilas ilahtui näistä seuralaisista niin että lähestulkoon unohti olevansa sairas...Torstaiaamuna menimme jälleen Akuuttiin kuviin ja kontrolliin - yön aikana ruttupussiin oli kerääntynyt vain kudosnestettä mutta ei ilmaa!! Jee!! Röntgenin jälkeen pussi tyhjennettiin ja saimme lähteä kotiin palataksemme taas perjantaiaamuna viimeiseen kontrolliin.

Perjantain keuhkokuva oli jo täysin normaali, joten reikä keuhkoissa oli sulkeutunut ja Sallilta riisuttiin ruttupussi ja letku ja alkoi kuuden tunnin tarkkailujakso, jossa tarkkaillaan kerääntyykö ilmaa rintaonteloon ilman poistamista (pumppua).

Salli oli jo täysin entisensä, kiltti ja yhteistyössä kokoajan mutta aikalailla tylsistynyt iänikuiseen makoilemiseen. Kahden jälkeen iltapäivällä saimme lähteä kotimatkalle kohti pohjoista, väsyneinä(lähinnä omistaja), köyhtyneinä mutta onnellisina ja ennenkaikkea terveillä keuhkoilla hengittäen!!

Miljoonat kiitokset Akuutin eläinlääkäreille Anna Mikkolalle ja Minna Liinamaalle sekä kaikille vastaanottoapulaisille. Suurkiitokset Liinamaille konsultaatioavusta ja Tikkasen Minnalle ja Manelle kannustuksesta ja uskon luomisesta - hädässä ystävät tunnetaan!

Meille tulikin rauhallisempi loppukevät mutta kesällä olemme Sallin kanssa taas 'iskussa' ja toiveet ja suunnitelmat treeneistä ja kokeista elävät edelleen!

Potilas kotona omalla sohvalla, rintakarvat ajeltuna ja muutenkin hieman reissussa rähjääntyneenä.

(Vakuutusta..ei tietenkään! koko homma kustansi 580 egeä + 3 rokulipäivää töistä mutta so what - it's only money!)

Suomi on pitkä maa

Järvellä aamulenkillä..

Sen huomaa aina silloin tällöin pitkin vuotta mutta varsinkin nyt keväällä. Meillä täällä hihkutaan hankikannoista ja hiihtoretkistä kun puolisuomea jo vääntää jälkeä koirille eikä lumesta tietoakaan...Tänä aamuna minun toive toteutui ja napakka yöpakkanen oli kovettanut hanget - hankikanto! Jess!

Viikko takaperin näytti ettei tätä ihanaa kevättalven aikaa tule lainkaan tänä vuonna, tarkoitan yöpakkasia, lämpimiä päiviä ja kirkkaita kestäviä hankia. Menneellä viikolla oli yksi hankikanto aamu ja tänään se toinen. Voitte arvata kuinka hippijengi oli liikkeellä jo ennen klo 9 aamulla! (se on aika hyvin meikäläiseltä sunnuntaiaamuna!)

Sekin on hienoa, että puhtaat kelit saivat vähän jatkoa, kolmen karvatöppösen huushollissa osaan arvostaa lunta ja lumipolanteisia teitä. Vielä ei ole tarvinnut hiekkakakkuja kyhäillä - sisätiloissa! :-D

Tottistreenit jatkuvat tiiviisti ja ohjelman mukaan edeten. Tein Sallille ja Rastalle kumpaisellekin treeniohjelman, tavoitteena toukokuussa toko ja pk-kokeet! Oma pikkupiha pihateineen on vielä polanteella ja siten puhdas ja 'kova' alusta treenailla, tätä ihanuutta ei tosin kauan kestä, joten sitten siirrymme aina sinne missä kuivaa ja sulanutta plänttiä löytyy.

Jälkitreenit startataan heti kun luontoäiti sallii..hieman hirvittää Sallille sunnittelemani avo- jälkikoe toukokuun puolenvälin jälkeen - aika monta treeniä pitäis tuolle tättähäärälle saada ennen niitä kokeita. Tosin kokeet ovat tottiksen perusteella maastoon-kokeet, joten aika täpäkkä saa tottiskin olla jos maastoon mielimme.

Mutta ihanaa tämä kevät ja kaikki ne suunnitelmat kesälle...pk-kokeita, tokoja, näyttelyjä ja MH-kuvauksia, leirejä...:-)

Muori istua tönöttää aamuauringossa, mahtaako miettiä kesää ja tulevia oloneuvospäiviä - eläkeläinen!

Pääsiäisloskaa...

Huh mitä rämpimistä, välillä pitää elppasta..

Pitkät pääsiäisenpyhät on viimeistä vaille juhlittu, varsin märkää on ollut ja jopa läntinen lappi on ollut plussalukemissa koko pyhänajan. Meillä ei varsinaisesti vielä ole rapakelejä, sivutiet on polanteella ja luntahan täällä riittää seuraavaksi kuukaudeksi! Mutta ahkerasti käyttämäni kelkkareitit alkavat olla hiinä ja hiinä - upottavat jo! Onneksi suksilla pääsee liikuttamaan koiria puhtaassa maastossa, joka päivä olemme tehneet parin tunnin hiihtolenkin ja toivon todellakin että yöpakkaset tulisivat ja niiden myötä hankikanto. Vanhalle Gibbonille rämpiminen suksien perässä suht upottavalla reitillä on ilmeisesti ollut liikaa, muori on köpötellyt jäykänoloisesti iltasella ja jatkossa taidamme jättää sen kotiin...hankikannolla se kyllä jaksaa reissut - varsinkin jos saa osansa notskilla paistetuista makkaroista!

Pääsiäisen perinteisiin kuuluvat omalta osaltani Järvelän suvun 'perinnehiihto-tapahtuma' ja ihana mummolan sauna - unohtamatta lättyjä nuotiopannulla ja muita pääsiäisen herkkuja!

Mummolan sauna

nämä vissiin odottavat saunavuoroa...

pääsiäisperinteitä nämäkin..

Tähän kovin kuvapainoitteisen pikku bloggauksen lopuksi yksi kuva Sallista, viikko takaperin, auringonpaistetta riitti ja loskalumesta ei tietoakaan! Kovin on ailahtelevaisia nämä kevään kelit...

Salli lumiturpa!

Aada - sukulaistyttö- Pääsiäisen söpöin trulli!

Kevätpäiväntasaus

On ollut oikea 'vanhanajan talvi' - sanovat. Ainakin pirun kylmää on ollut ja lunta, sitä on riittänyt lokakuun alkupäivistä saakka..Eilen kuitenkin 'kello kääntyi' ja nokka on kohti kesää ja keskiyön aurinkoa. Kauniita, aurinkoisia päiviä on riittänyt mutta varsinaisesti nollakeleistä ja suojasäästä ei ole päästy nauttimaan. Vielä. Onneksi päivä on pidentynyt ja kohtapuolin iltalenkkikin voidaan heittää valoisaan aikaan.

Omassa koirakalenterissa ei ole mitään merkintöjä maalis-huhtikuulle, ei siis ole tiedossa kokeita eikä näytelmiä. Tämän vissiin pitäis olla parasta aikaa treenata ja hioa tottista kesän koitoksiin , mutta ainakin eilen huokailin valtavaa lumipaljoutta pihallani ja kaikilla mahdollisilla avarilla 'tottispaikoilla' - joten se siitä treenaamisesta. Jotain pientä juttua tulee otettua kotipihalla ja koirien rakastamaa esine-etsintää ainakin! Hanskan hakeminen avoimesta liiteristä tai saunan takaa on niin kivaa ja lumi vaan pöllyää kun sinkoavat matkaan.

Lähinnä kuitenkin nautimme ihanasta kevättalvesta ja viikonloput pitkälti kuluvatkin kävely - tai hiihtolenkeillä.

Rasta täyttää ensi tiistaina 6-vuotta, yritin ottaa tulevasta päivänsankarista posekuvia mutta lunta oli niin joka paikka täynnä, että tuli sitten tämmöisiä lumihangessa tönötyskuvia...*huoh*

Oma digipokkari ei kykene parempiin ja varsinkin vauhdikkaat juoksukuvat jäävät epämääräisiksi sumentumiksi. Pitää vissiin vierailla Toivolan 'kuvaamossa' Käkivaarassa ja otattaa tyttöjen upouudella digijärkkärillä ja piiitkällä putkella vauhtikuvia! Anskuu!!

Rastalle, mustalle kainaloiselle, onnenrapsutus! ihan harmittaa se tosisasia, että Rasta on jäänyt koiristani 'väliinputoajaksi', sen kanssa on tehty vähiten ja kisaamiset ovat jääneet minimiin. Onneksi vielä ehtii hieman paikata tilannetta, ensi kesänä satsaamme Rastan kanssa erikoisjälkeen ja oikein innolla odotan Järvirovan laajojen peltojen sulamista ja vapautumista lumikahleesta. Näyttelyissäkin olisi tarkoitus pyörähtää kesän aikana - viimeistä serttiä jahdataan! Eikä me TOKOakaan ole ihan kokonaan unohdettu, syksymmällä viimeistään tukka ponkkarille ja menoksi.

6-vuotias on jo iso tyttö..

Höh, en mie vaan, pikkulikka aina ja always!