Tavoitteet kasassa!

Syyskuu on jo lopuillaan ja kauden tavoitteet saavutettuna vähän niinku 'varkain'. Ei mulla ollut mitään isoja odotuksia Rastan suhteen keväällä, tarkoitus oli reenata peltojälkeä siinä Rillan reenien ohessa ja sitten syksyllä katsoa tilannetta - kisataanko vai ei.
Oman jännityksensä suunnitelmiin tuo erikoisjälkikoepaikkojen vähyys. Lapissa ei järjestetty yhtäkään koetta tänä kautena ja Oulun seudulla vain kolme ( yksi keväällä ja kaksi syksyllä). Ilahduttavinta oli että lopulta onnistuin saamaan koepaikan peräti kolmeen syksyn kokeeseen, Ouluun (kahteen) ja Kalajoelle. Heti ensimmäisestä kokeesta meillä tärppäsi tuloksekkaasti, joten hyvillä mielin sain perua ne muut paikat.

Sunnuntaiaamuna pimeydessä klo 4.30 starttasimme reenikaveri Satun kanssa kohti Siikajokea ja Paavolan peltoja. Mukaan Satun farkkusitikkaan pakattiin sakemanninarttu Lore ja minun turrit Rasta ja seuraneiti Rilla.
Onneksi pari päivää aiemmin oli tullut tieto, että ykkösen jäljet onkin heinäpohjalla ja kakkosen mullalla. Meillä ei ole Rastan kans yhtäkään multajälkeä pohjalla, joten olisin perunut osallistumisen multapellolle. Raukkamaista ehkä, itse ajattelen asiaa pelkästään realistisesti.
Rasta menee jo nyt teknisesti osaamisen äärirajoilla, mulle on ollut alusta lähtien selvää että pistehaarukka 70-80p on meille se realistisin tavoite. On ollut valtava työ vääntää vauhdikkaasti etenevästä metsäjälkikoirasta askel askeleelta jäljestäväksi peltojälkikoiraksi. Monta kesää ja syksyä on uurastettu Järvirovan pelloilla, hiottu tekniikkaa lyhyellä nurmella ja tehty kulmatyöskentelyä tarkemmaksi eri variaatioin ja vinkein. Esineilmaisua en koskaan alkanut muuttamaan, Rasta tuo esineet käteen molemmissa lajeissa.

Sunnuntain kokeessa saimme arvonnassa jäljen numero 3. Rasta lähti paalulta hienosti etenemään mutta ensimmäisen suoran lopussa kaksi peltopyytä pärähti lentoon viereisestä pusikosta ja Rastan eteneminen pysähtyi siihen, se kääntyi kohti minua ja tuli vastaan noin parin metrin päähän tuijottamaan...pitkän hiljaisuuden jälkeen annoin varovaisen käskyn 'jälki' ja koira käänsi suunnan ja jatkoi jäljestämistä - HUH! Kulmista kolme sujui hyvin, yksi jopa erinomaisesti, loput kolme sitten heikommin ja yksi jopa isolla tarkistuksella molempiin suuntiin. (taas huh!).

Rasta paalulla
kuva: Satumarja Stenman

Esineet ilmaistiin kaikki ja tuotiin vauhdikkaasti perille asti. Kahdella viimeisellä suoralla Rasta oli selvästi väsynyt, se jäljesti suu auki ja kuono ylempänä. Ei kuitenkaan pientä reagointia lukuunottamatta noteerannut harhajälkiä lainkaan. Pääsimme jäljen loppuun ja huojentuneena ja onnellisena sain luovuttaa neljä esinettä tuomarille loppuilmoittautumisen yhteydessä. En siinä vaiheessa, kaikista vaikeuksistamme johtuen, uskaltanut ajatellakaan tulosta ja mahdollista koulutustunnusta. Erikoisjäljellä arvostellaan lähtö ja jokainen suora erikseen, sekä kulmat ja esineiden ilmaisu, joten pitkän arvostelupuheen jälkeen tuomarin ilmoittamat pisteet 72 ja niiden myötä koulutustunnus FH1 tuntuivat huikean hienoilta ja ennen kaikkea TYÖVOITOLTA!

Pitkällä suoralla
kuva: Satumarja Stenman

Esine!
kuva:Satumarja Stenman

Erikoisjälki 1 on 1200 askelta pitkä, 3h vanha, sisältäen seitsemän suoraa ja kuusi kulmaa, neljä esinettä ja kaksi harhajälkeä. Tuomari ja jäljentekijä seuraavat koirakon mukana koko jäljen. Meidän koe oli Oulun palveluskoirayhdistyksen (OPKY) järjestämä Siikajoella, tuomarina oli Juhani Petäjistö.
Suuret onnittelut FH1 koularista komealla 84 pisteellä reenikaverilleni Satulle ja spn Lorelle (Bar-Mixin Jeronika)! Kiitos matkaseurasta ja kyydistä!

Olen ikionnellinen tästä tuloksesta, minun ensimmäinen erikoisjäljeltä ja kaikenkaikkian neljäs FH1-koulari briardille Suomessa. Hyvä Rasta, minun pikkusvedu!
Ylimääräisenä bonuksena voin tämän käyttötuloksen myötä anoa nyt Rastalle Suomen Muotovalion arvoa ja tilata WCC:n (workingclasscertificate) Ruotsin näyttelyjä ja serttijahtia käyttöluokassa varten. Kivaa! :)

FI MVA BH FH1 TK1 Lacrosse Teenah Noir
kuva: Raisa Hartikainen



Rasta - muotovalio!
kuva: Raisa Hartikainen


Tämän kauden tavoitteet on nyt koiraharrastuksen osalta kasassa. Rillan kanssa reenit jatkuu pellolla ja metsissä ja toki paljon tottista. Rasta keskittyy tokon avoimenluokan liikkeisiin ja mahdollinen avostartti on suunniteltu ensi talvelle.

Tokokoulari

Pitkiä ovat kisareissut, tässä ollaan tauolla Olkkajärvellä.

Eilen Kemijärven tokokokeessa tein omalta osaltani tokohistoriaa. Ensimmäinen kouluttamani koira sai tokosta koularin!
Aikoinaan, aktiivisina tokovuosinani Hanin kanssa kisatessa ei koulareita jaettu, mitalin sai silloinkin luokkavaihdokseen oikeuttavasta tuloksesta mutta ei titteliä. Sittemmin olen kisannut tokossa harvakseltaan, Gipin kanssa kävimme muutaman alo-avo tokon ilman sen suurempaa menestystä saatikka satsaamista. Salli ehti kisata kahden aloykkösen verran ja Rastalla oli ennen eilistä alla pari ykköstä nuoruusvuosiltaan.

Rastan tekemisessä näkyi hyvät pohjat vuosien takaa, seuraaminen oli pientä edistämistä lukuunottamatta upeaa hyvällä kontaktilla. Muissa liikkeissä sitten näkyikin reenin puute ja semmosen kunnollisen virheisiin puuttumisen 'puute'. Jäävissä liikkeissä steppaili käskyn jälkeen (hitaat) ja luoksetulossa ennakoi ja varasti ryökäle! Hyppyyn vaadittiin kaksi käskyä jne. Mutta kaikenkaikkiaan iloista tekemistä, jossa ei tuomarin ja yleisön mukaan koiran ikä näkynyt, sivulle perusasentoon siirtymisessä Rasta edelleen kiepsauttaa peppuaan aivan kuin nuorempana. Ei vissiin reumatismi ja muut kolotukset ainakaan vielä vaivaa. :D

Itse tunsin kyllä itteni vanhaksi siellä kaikkien nuorten tokoilijoiden joukossa, onneksi edes Isonikkilän Merja oli rivistössä mukana aussie Viivin kanssa, josta tuli upeasti TVA!

Sen verran iloista touhottamista Rastan tekeminen oli, että ajatuksissa olisi kokeilla avointaluokkaa ja mahdollista kolmea ykköstä sieltä. Saas nähä jääkö pelkäksi puheeksi..taas.

Tuomarina Kemijärven kokessa oli Heli Kelhälä.
Rastan rivi näytti tältä.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 10
Seuraaminen taluttimetta 10
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9½
Luoksetulo 8
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9
Estehyppy 6½
Kokonaisvaikutus 10
yht. 184p 1-tulos. KP TK1 sij. 3./8.

BH TK1 Lacrosse Teenah Noir

hei, kavereita!

Alkuviikosta meillä oli aihetta juhlaan (tosin ei juhlittu) sillä Gibbon-apina täytti kokonaiset 13 vuotta!! Gipsymuori on edelleen hyvässä kunnossa ja syksyn viileiden ilmojen myötä aina vaan pirteämpi.
Rouva on kyllä siankorvansa ansainnut, joka sille ja kanssasiskoilleen tässä luvattaneen. ;)

Päivänsankaria ei posetus paljon kiinnosta

Jos nyt kuitenkin..

Serttisadetta

Syksyn sateet on ehtineet meillekin mutta lähinnä hienona serttisateena. Kasvattini ovat elokuun aikana kierrelleet monissa näytelmissä upeasti menestyen.
Tasja ja Zelda aloittivat Kouvolan kaikkien rotujen näyttelyssä ja nappasivat laatuarvion erinomainen kumpainenkin, irlantilaisen tuomarin mieleen oli erityisesti Tasja, joka sai vielä sa:n ja sijoittui paras narttu-kilpailussa toiseksi saaden serttin! Johanna on tehnyt kovasti töitä Tasjan esiintymisen suhteen ja vaikka häntä liputtikin korkealla meni esiintyminen muuten hienosti. Hitsi miten hienoa, Tasja on upeassa turkissa ja vielä kivasti väriäkin, joten menestystä oli odotettavissa.

Tasja & Zelda
kuva: Riina Pullinen

Tasja -Boreabrie Shastamir jun ERI1 sa PN2 sert
kuva: Harri Puranen

Heinolan näyttelyssä heti seuraavana päivänä meiltä meni suomalaisen Lena Dankerin kehään vain Zelda. Ennakko-odotukset eivät kummoiset olleet, Dankerin miellän partistyyppinä tiukaksi turkkituomariksi ja kun Zelda on jo pudottanut turkkiaan ja kovasti haalistunut väriltään odotukset eivät olleet korkealla. Niinpä vain kasvattaja oli täysin väärässä ja Zelda sai lähes 'kaiken' - junioriluokan voiton ERIllä ja sa:lla, paras narttu ja sertti sekä VSP! Wau! Se oli Zeldan toinen sertti.

Boreabrie Selene jun ERI1 sa PN1 sert & VSP
kuva:Riina Pullinen (Kouvolan kehän laidalta)

Zelda liikkeessä Heinolassa uuden handlerin kera
kuva: Jukka Pullinen

Rovaniemen elokuiseen ryhmänäyttelyyn ilmoitin Rillan ja Sari oli ilmoittanut Sanin. Allroundtuomari Hans Lehtisen kehässä ei ole tullukaan käytyä sitten Hanin vuosien, aika tarkalleen 21 vuotta sitten! :D Silloin Hasse ei kummemmin Haniin, isoon ja kapeahkoon nuorukaiseen ihastunut, mutta nyt tykkäs näistä minun kasvateista. Jos ei nyt ihan 'kympillä' mutta sen verran kuitenkin että molemmille sa.
Ahtaita takaliikkeitä moitti ja päät olisivat saaneet olla vahvempia. Pitkärunkoisen Sanin lantiota tuomari kävi painelemassa ja ilmeisesti sielläkin jotain 'korjattavaa' olisi. Hyvin samantyyppisiksi junnutytöt mainitsi ja mikä ettei - kyllä ne sisaruksiksi yhdistää! Rillalle luokkavoitto ja paras narttu kisassa toiseksi saaden viidennen serttin. Sani oli Rillan jälkeen paras narttu kolmonen saaden varasertin. Sani meni nuoren nartun ekasta juoksusta huolimatta upeasti kehässä ja oli kauniisti näyttelykunnostettu.

Sani - Boreabrie Shady hakumetsässä
kuva: Marjo Lehto

Rovaniemen elonäyttelyn yhteydessä järjestetyssä tokokokeessa Sinko kisasi alokasluokassa napaten hyvän ykköstuloksen hypyn nollasta huolimatta. Sinkon ja Outin osaamista on kyllä kiva katella, tasaisen varmasti nuori koira jaksaa tehdä liikkeet toisensa perään keräten ysejä ja kymppejä niin että kestää lopulta nollatakin yhden liikkeen. Hyvä Outi & Sinko! Tuloksena lopulta alo 169,5p 1.tulos. Onnea! Enään yksi ykkönen koulariin! ;)

Outi ja Sinko valmiina..kuva on kesäkuulta.
kuva: Marko Kurkinen

Kesän näyttelyt olivat sitten tässä, syksyn kehiin meiltä ei ole menossa yksikään ja joulukuiseen Messarin tuplanäytelmiin on harkinnassa vain Zelda toiselle päivälle.
Pitkin viime talvea kannustin kasvattieni omistajia viemään junnuja kehiin. Junioreina briardeilla on monesti komeat turkit vahvoineen pohjavilloineen ja siten hieman luustoton ja kevytkin yksilö näyttää vahvemmalta. Esimerkiksi Naava, kevytluustoinen ja - runkoinen tyttö, jolla on kuitenki kivasti karvaa ja pohjavillaa, menestyi kehissä hienosti virheistään huolimatta.
Meidän kööristä ainoastaan Sinko heitti bikinit päälle jo alkukeväästä, joten kauneuskilpailut jäivät tältä kesältä erkkarin varaan.
Ensimmäinen näyttelykesä antoi paljon enemmän kuin ikinä osasin kuvitellakaan, ei näistä kasvateistani mitään näyttelykoiria odotettu, päinvastoin. Ihanaa että omistajat ovat olleet aktiivisia, hoitaneet turkit ja kouluttaneet koiriaan myös kehiin, mikäs siinä ylpeän kasvattajan keräillä menestystä. Kiitokset kaikille! Tulevan talven ja seuraavan 2-vuotiskesän aikana kehotan keskittymään ihan muihin aktiviteetteihin, monesti silloin ollaan fawnien briardien 'blondivaiheessa' ja turkitkin tuppaa olemaan keskeneräisiä.
Onneksi on niitä muitakin harrasteita, kentille ja metsiin suuntaamme siis.

Koirahoitola

Loppukesästä meidän pieni mökki muuttui koirahoitolaksi. Ensin Naava tuli lähes pariksi viikoksi hoitoon Jennan lomaillessa Bulgariassa ja melkein heti perään reenikaveri tarvitsi islanninlammaskoira-pennulleen hoitopaikan viikonlopuksi. Meillä ei ole mitenkään isosti tilaa mutta sopu sijaa antaa. Aiemmin meillä on ollut hoidossa ainoastaan Raisan koirat, nahkacolliet Kamu ja Oona, joiden kanssa lenkkeilemme muutenkin paljon, joten ovat tuttuja ja lähes 'samaa laumaa'. Täysin vieraita aikuisia koiria en ottaiskaan hoitoon, sillä minun pitää etukäteen tuntea koira ja sen suhtautuminen omaan karvalaumaani.

Omat koirat suhtautuvat vieraisiin koiriin sosiaalisesti ja ystävällisesti, alun kiihkeän juoksentelun ja valvotun tapaamisen jälkeen hoitolaiset otetaan osaksi omaa laumaa, yhdessä lenkkeillään, syödään ja nukutaan samalla sohvalla. Hyvin mutkattomasti on meille sopeutuneet kaikki hoidokit ja harvoin on mitään kätinää mistään tullut.

Naava on toki ennenkin ollut meillä hoidossa, mutta nyt pitempään, joten mulla oli hieno tilaisuus tutustua ja tarkkailla kasvattiani tarkemmin. Naava oli mukana parissa kolmissa hakureeneissä sekä kentällä tottisreeneissä. Agiplikka on siskoaan Rillaa selvästi vilkkaampi tapaus, taistelutahtoa ja leikkihalua löytyy tältäkin, jopa enemmän kuin rauhallisesta siskostaan. Vieraisiin ihmisiin Naava suhtautuu hieman pidättyväisesti eikä omaa mitään suurta rohkeutta uusia asioita ja tilanteita kohdatessa. Tosin kerran pelottavasta asiasta ylitse päästyään osoittautui Nappula kelpo peliksi monissa tilanteissa ja reeneissä.

Hakureeneissä alun keskilinja-pöhinän jälkeen vieraat maalimiehet haettiin innolla ja vauhdikkaasti - Naava hoksas että niiltä saa makkaraa ja vielä mukavan patukkaleikin päälle! Leikkiminen on ehdottomasti Naavan moottori ja alun varovaisuuden jälkeen se uskalsi yhä röyhkeämmin tarjota leluaan vieraille ihmisille vedettäväksi. On oikeastaan huikea onni että Naavasta löytyy näinkin paljon potkua ja taistelutahtoa, sillä se kompensoi puuttuvaa rohkeuttaan ja luulenpa että näistä kahdesta sisaruksesta Nappulasta tulisi ajan ja reenien myötä parempi hakukoira kuin Rillasta.
Uskon että Naavalla oli meillä maalla tosi mukavaa. Ei mitään hihnalenkkejä eikä kerrostaloelämää vaan ihanaa vapautta, uintiretkiä ja hassuja isoja eläimiä ihan mökin nurkalla!

Reenikaverin Minnan islanninlammaskoiranpentu Furi 7kk tuli meille viikonloppuhoitoon ja kyllähän meinas omien tyttöjen päät mennä pyörälle moisesta ihanuudesta - pikkuinen poikakoira meidän akkalaumaan!
Vanhan matriarkan Gipsynkin sydän ihan suli saadessaan painia ihanan pennun kanssa. Rastan mielestä Furi oli rasittava 'turkkitakiainen' mutta maltillisen tädin otteella se ojensi poikaa jos riekkuminen meni liiallisuuksiin. Sanomattakin oli selvää että Rillaa tämä pikkupoika viehätti eniten, oli juoksukaveria kerrakseen!

Furi on minun ensikosketus islantilaiseen paimeneen. Aika kiva rotu jos näin yhden yksilön kokemuksella voin sanoa, rohkea, taistelutahtoinen ja sopivasti ahnekin. Ja todella sosiaalinen ja ystävällisen avoin kaikille ihmisille. Ihan kelpo vaihtoehto monelle samantyyppiselle alkukantaiselle paimenelle esim lapinkoiralle. Palveluskoiraksi ja nimenomaan kisakoiraksi kokoa saisi olla enemmän, mutta sinnikkyyttä ja aktiivisuutta kyllä löytyy. Harmillisesti rodulla ei enään ole pk-oikeuksia mutta ehkäpä taas tulevaisuudessa rodun harrastajat aktivoituvat silläkin saralla.
Minusta Furi on vielä varsin kauniskin, ihanan persoonallisen naamavärityksen lisäksi sillä on hyvä rakenne ja sujuvat liikkeet. Luulenpa että Minna saa pojastaan muotovalion helposti.

Piilosilla

Hakureenit ovat kesätauon jälkeen pyörähtäneet käyntiin ja samalla olen ottanut muutamia uusia juttuja mukaan. Siis Rillalle uusia.
Ajatuksissa on että otan tänä syksynä kaikkia mahdollisia hakuelementtejä, risteilyreenejä, haamuja, piiloja, puoliksi peitettyjä, umppareita, sisääntuloja, yliheittoja, jäniksiä ja kaikki suorapalkalla. Itseasiassa en ole edes aloittanut ilmaisureenejä, tosin nekin on tarkoitus aloittaa lähiaikoina kentällä tai miksei metsässäkin mutta erikseen varsinaisesta ratareenistä. Katsotaan mihin johtaa, etenemistapa on täysin eri kuin Sallilla aikoinaan. Silloin aloitimme (talvella) puhtailla ilmaisureeneillä irtorullineen, kaikkia lisättiin sitten pikkuhiljaa ajan kanssa, osittain epäonnistuen ja sattumalta(?) onnistuenkin. Rillan kanssa on tarkoitus tehdä täysin toisin päin ja edetä monipuolisin reenein kohti kiintorullailmaisua.

Se on selvää jo tässä vaiheessa, että Rillasta tulee rullakoira, sillä on kyllä hyvä maalimiesmotivaatio ja tykkää ihmisistä ja luottaa vieraisiin maalimiehiinkin, mutta ei siltä luontaisesti irtoa haukkua, enkä jaksa esim turhauman kautta alkaa sitä kaivamaan. Siinä ominaisuudessa se on kyllä tätinsä Sallin kaltainen, eivät mitään huikean nopeita ja vimmaisia koiria hakuradalla, mutta hyvin pelitti rullailmaisu Sallilla joten uskoisin onnistuvan Rillallakin.

Parin viimeisen reenin teemana ovat olleet pressut ja piilot. Ensimmäisen kerran epäilevän lähestymisen jälkeen on Rillalla lamppu syttynyt ja minkäänlaista piiloihin ja pressuihin kohdistuvaa epäröintiä ei ole enään havaittavissa. Rilla ei myöskään ole röyhkeä tai liian syliintunkeva maalilla, malttaa nätisti odottaa palkkaansa. Piiloja olemme harjoitelleet kotonakin omassa metsikössä aina kun meille on erehtynyt kylästelemään joku maalimieheksi sopiva 'uhri' :)
Haku on hauskaa juurikin monineen elementteineen, välillä tuntuu että eteneminen on tuskastuttavan hidasta mutta on vaan muistettava, että lopputulos koostuu monista pienistä palasista, jotka toivottavasti joskus meilläkin ovat kasassa.

Otto & Sani

Tornion seudulla asustelevista kolmesta kasvatistani Ottoa ja Sania olen päässyt näkemään harvemmin mutta nyt kesän kuluessa muutaman kerran on kohdattu.
Otto eli Boreabrie Shamrock on Ruotsin puolella Haaparannan Selkäsaaressa asustava ainut 'poikamme'. Otto viettää aktiivista maalaispojan elämää, paimentamalla perheen lapsia, lotraamalla Torniojoen kaislikossa ja vaikka hyppimällä trampoliinissa. Naapurin kultaisennoutajan kanssa on kiva heittää karkureissuja aina silloin tällöin. Perheen elämään oman jännityksensä tuo ajoittain voimakkaasti tulviva Torniojoki, jolloin saareen johtava tie peittyy vedestä ja ylitykset on tehtävä veneellä. Ottosta voiski tulla vaikka merikapteeni isona, sen verran monta kertaa se on emännän kans istunut veneen keulassa.
Otto on pentuesisarusten tapaan varsin iloinen ja ystävällinen nuori herra, vilkas joo, mutta hyvähermoinen ja ennen kaikkea hyväntahtoinen hökeltäjä.

Mä maalaispoika oon..pistän suihketta kainaloon..

kaislikossa suhisee..

tähän ei tarvita kuvatekstiä.. :)

Sani eli Boreabrie Shady asustelee Tornion eteläpuolella Kaakamon maaseudulla. Sani on pentueen tytöistä isokokoisin ja pitkärunkoisin, oikea maatalon emäntä. Luovutusiässä se oli pentueen toiseksi pienin tyttö, joten taas sain todeta ettei pentukoolla ole juurkaan merkitystä arvioitaessa koiran kokoa aikuisena. Sanilla on upea turkki, vahvasti volyymia ja pohjavillaa. Taitaa tytön omilla eväillä olla osuutensa turkin runsaudessa - Sani saa usein herkuteltavakseen kypsennettyä kalaa, lohen päitä luonnon omineen omegoineen.
Sani on monien harrastusten mm tokon ja rallytokon lisäksi Ida-Marian JH-koira. Kemin näyttelyssä viime sunnuntaina pari nappasi komeasti ruusukkeet ja pokaalit kotiin sijoittumalla kolmanneksi 10-13v sarjassa.
Näyttelypuunausten jälkeen onki mukava palata kotiin uimaan ja lotraamaan omaan rantaan, Sani on varsinainen uimamaisteri, se huomattiin jo 8vk:n iässä. :)

Boreabrie Shady 13kk

Ida-Maria ja Sani JH-kisassa Kemissä

Onnittelut!

Sani omimmillaan..

Otton kuvat: Marjo Lehto
Sanin kuvat: Mäkivuoti

Kehien kiertelyä

Kesän näyttelyturnee alkaa olla finaalissa. Olen monen, monen vuoden jälkeen satsannut tänä kesänä junnujen kanssa näyttelyihin ihan tosissaan. Kasvattini ovat nyt 1-vuotiaina varsin kauniissa kunnossa jokainen ja jokaisen omistajan olen saanut innostumaan näytelmistä. *mitä nyt Jennaa on pitänyt vähän pakottaa toim. huom.*
Oulun KV näyttelyyn meiltä oli ilmoitettuna vain Rilla. Pitkään mietin etukäteen tiukaksi moitittua norjalaistuomari Arne Fossia ja päädyin lopulta maksamaan vain Rillan osallistumisen. Kevään näyttelyreenit ovat tuottaneet tulosta ja Rillasta on kehkeytynyt varsin hieno esiintyjä, se etenee juostessa pitkällä askeleella ja kauniilla hännänkannolla eikä hihna kiristy missään vaiheessa. Seisomisen kanssa on vielä tekemistä, mutta hyvärakenteisena ja hyvin kulmautuneena koirana, sitä ei onneksi tartte kauheesti asetella ja vääntää. Itse tykkään vapaasti esiintyvistä ja esitetyistä briardeista, mutta Rillan kohdalla se ei ole onnistunut, koska joudun aina itse viemään sen kehään.
Oulussa juniorit hurmasivat tuomarin, joka oli muutenkin otettu suomalaisista briardeista arvioiden kaikki SA:n arvoisiksi. Rilla voitti lopulta kaikki nartut saaden kolmannen sertinsä ja ekan VSP ruusukkeen. Cacibbia ei junnuille jaeta, joten sitä jahtaamme sitten aikuisena aikanaan.

Rilla Oulun näyttelyssä
pic(c)Minna Saarimaa

Utmärkt huvud och fantastisk temperament :)
pic(c)Minna Saarimaa

Viikkoa myöhemmin Kemin KV näyttelyssä Boreabrie koiria olikin peräti neljä kehässä, Otto depyytissään sekä siskokset Sani, Naava ja Rilla.
Otto on kevään aikana pudottanut pentuvillansa lähes kokonaan ja pukkaa jo kovasti aikuisen karkeaa turkkia. Vielä hieman kevyen vaikutelman antavana ja vahvasti charbonnesävyisena en odottanut Otton saavuttavan suurtakaan menestystä, lähinnä ensimmäistä arvostelua ja kokemusta lähdimme hakemaan. Unkarilainen tuomarisetä Istvan Laszlo oli juuri niin kiltti kuin etukäteen arvelin ja arvosteli koiria helläkätisesti ja niinpä Ottokin ensimmäisessä näyttelyssään saavutti junioriluokan ERI1 sa PU2 ja sertti! Ehdottomasti parasta Ottossa on sen kiltti ja avoin luonne ja upeat liikkeet, hyvin vaivattomasti ja pitkällä askeleella junnupoika kiersi kehää.

Otto kehässä
pic(c)Marjo Lehto

Junnunartuissa siskokset esiintyivät edukseen ja kaikki arvioitiin erinomaisiksi. Luokan voitti Rilla, Naavan tullessa toiseksi ja Sani kolmanneksi. Kaikille SA ja PN-kehässä järjestys oli Rilla PN1 sert Vsp, Naava PN2 vasert ja Sani veteraaninartun jälkeen PN4. Hyvä me!

Jenna & Naava kehässä - hyvin menee!
pic(c)Marjo Lehto

siskokset kehän laidalla

Kiitos kasvattien omistajille aktiivisuudesta, pohjoisessa asuvien osalta kesän näyttelyt alkavat olla käytynä, vielä on harkinnassa muutamille Rovaniemen ryhmis elokuun lopulla. Etelän tytöt Zelda ja Tasja käyvät vielä parit näyttelyt loppukesästä.
Tähän postaukseen tulee yhden Otton kehäkuvan lisäksi kuvia vain Rillasta ja Naavasta, lähipäivinä pitää tehdä uusi bloggaus Sanin ja Otton tuoreilla kuvilla.