Peltoputki

 

Kesäloman eka viikko on mökin suursiivouksen ohessa vietetty pellolla. Toukokuun lopussa hehkutin kuinka hienosti peltoreenit alkoivat Rilluskan kanssa. No siitä hehkutuksesta on tipahdettu maanpinnalle ja tavan arkiseen reenirytmiin. Virheitä tai paremminkin huonoa työskentelyä on ilmennyt viime viikon reeneissä, eikä ne esineilmasutkaan ihan niin putkeen ole menneet mitä talven jälkeen kuvittelin.
Alla on nyt seitsemän reenijäljen putki ja tavoitteena oli harjoitella pelkkää esineiden ilmaisua helpoilla suorilla ja muutamilla kulmilla. Vaan ihan pakko oli poiketa suunnitelmista ja tehdä perusjälkeä suht tiheästi kuivamuonanappuloita kylväen. Jos on Lapin alkukesä ollut suloisen lämmin ja kaikki on nopeasti puhjennut kukkaan, niin yhtä nopeasti ja vauhdilla on rehu kasvannut reenipelloillamme. Nyt kesäkuun ensimmäisellä viikolla ollaan siinä pisteessä, jossa normaalisti oltais lähempänä Juhannusta. Eli heinä alkaa olla ihan liian pitkää ja varsinkin tuulisina iltoina on Rillan jäljestys ollut huolimatonta eteenpäin rynnimistä korkeassa heinikossa. Kulmatyöskentelyyn piti puuttua kovastikin eikä esineille maltettu pysähtyä..*huoh*.
Seitsemästä jäljestä ehkä kaksi on ollut hyviä, eikä niissäkään täysin ongelmitta ole selvitty. Mutta ilman ongelmia ja niihin puuttumista ei tule oppia ja edistystä, joten huomisellekin on kirjattu peltoreeni vastoin alkuperäistä suunnitelmaa. Onneksi on yksi pieni pelto, jossa heinä on lyhyempää ja harjoitteluun sopivaa. Toki vaihtoehtona on mennä lähistön ainoalle multapellolle, mutta alustana multa on Rillalle ihan outo, enkä tässä epävarmuudessa haluais viedä sitä niin vaativiin olosuhteisiin. Haluaa onnistumisia, pliis!

Peltoputken jälkeen suunnitelmissa oli siirtyä metsäputkeen eli pikkumetsäjälkiä ja esineruutua. Vaan ei me ihan vielä pellolta mihinkään varvikkoon suunnatakaan, mennään sitten kun on ihan pakko (heinä on liian pitkää). On luvannut sopivasti viilentyviä kelejäkin, joten tottiskentällekin voi suunnata ihan ihmisten aikoihin, ei tartte odotella ilman jäähtymistä ja myöhäistä iltaa. Ei kait koirat näistä lämpimistä ilmoista kauheesti repsahda, mutta oma innostus ei ole parhaimillaan kuumuudessa eikä edes 'lapinhelteissä' eli +20'asteessa :P
Viileämmässä kelissä voi surutta pistää pusakan päälle ja samalla suojautua sääskien ja mäkäröiden hyökkäykseltä. Nekin, valitettavasti, ovat täällä taas isolla armeijalla. :(

Kedon kaunein kukkanen

2-vuotiaita

Eilen oli S-pentueen 2-vuotispäivä. Paljon onnea kaikille sisaruksille ympäri kesäisen suomenmaan.
Kasvattajan lahjapostitukset ovat auttamattomasti myöhässä, syytän tästä hidasta Itellaa..mutta tulossa ovat!
Rilla esittelee kuvissa lahjaansa, omaa suosikkiaan - köysipalloa! Nuts for Knots- solmulelut ovat suositusten mukaan myös hampaille hyväksi. Mene ja tiedä, mutta toimivat hyvin heitto - ja vetoleluina.

Synttäripostauksen muissa kuvissa kirmaa Zelda tokoreeneissä - kyllä toko vaan onkin vauhdikas laji!
Kasvattien omistajat lähetelkäähän uusia kuvia tai ladatkaa niitä facebookiin. Blondeja niukissa 'uikkareissaan' ovat kaikki enempi tai vähempi tällä hetkellä, vaan kesällähän niin passaaki oleilla. Uimakelit ovat parhaimmillaan!

Zeldan kuvat(c)Sanna Rautio - Kiitos!

Hyvällä mielellä

Kevään reenit on ampaisseet kunnolla vauhtiin. Viime viikkojen lämpimät kelit ovat saaneet talven jäljiltä uinuneet jälkipellotkin hennosti vihertämään ja pari kolme reenijälkeäkin on ajettuna. On se hieno tunne, kun taas näkee liinan päässä innokkaan ja varman nuuskuttelijan etenemässä askel askeleelta. Viime syksynä sain tehtyä Rillalle kymmenkunta esinejälkeä ja varsin hienoilla ilmaisuilla jo silloin. Nyt tein ekat jäljet helppoina laatikonmallisina kahdella esineellä ja loppupalkalla. Hienosti lähti kausi käyntiin, rauhallisen itsevarmasti nostaa jäljen ja esineillä putoaa maahan niinkuin vanha tekijä.
Rillan keskittyminen on kyllä ihan parasta, sitä ei kevään ekalla jäljellä häirinnyt edes 10 metrin päässä loikkiva pupu pitkäkorva, jolle se muulloin (lähinnä aamulenkeillä) on antanut vauhtia harva se päivä..asenne on kohdillaan - töissä ei jänöjä jahdata.

Tottista olemme reenineet lähes joka päivä omalla pihalla ja piskuisella tokoesteellämme. Kerta viikkoon olemme yrittäneet Raisan kanssa järkätä yhteisreenit Sipalle, lähinnä ryhmäpaikallaoloa ja häiriön sietoa reenaten.
Rillan kanssa on kyllä iso työmaa edessä mitä tulee häiriön sietoon, reenikaverit ja niiden leikit ja palkkaukset kiinnostavat paljon enemmän ulkokentällä mitä esim talvella hallissa reenatessamme.

Omalla pihalla löytyy paljon tilaa ja pitkiä suoria esim eteenlähetyksen reenaukseen ja hyppynoutoa olen työstänyt 80cm:llä  tokoesteellä. Itseasiassa oikein harmittaa kuinka vähän hyppyä on tullut reenittyä, vaikka sitä voisi aivan hyvin hypyttää ilman noutoa ja keskittyä itse hyppytekniikkaan. Nyt 2-vuotiaana Rilla vois olla parempi hyppytekniikaltaan, se on Sallin ja Rastan jälkeen oikeastaan huono hyppäämään. Näkisin että hyppyrutiinin puutetta pitkälti, mutta voi se olla muuten vaan huonompikin, joten to do-listalle tämäkin.
Tottiksen kanssa saa kyllä tehdä töitä hartiavoimin, sen verran hitaasti olemme edenneet. Lähinnä talvella keskityin oikean mielentilan löytämiseen ja ennenkaikkea pitämiseen. Onhan tuo aika virvottava kaveri eikä puhettakaan, että Rillan kans pääsis missään vaiheessa helpolla tottiksessa. *huoh ja plääh*

Yhteisreenien ohessa olen hyödyntänyt reenikaveria rullailmaisun merkeissä. Vaikka haku on jäämässä täysin pelto -ja metsäjäljen jalkoihin, niin yritän nyt kesällä työstää haun ilmaisua kuntoon, ensin ihan kentällä tai kentän laidalla ja loppukesästä/syksymmällä mahdollisesti metsässä ja hakuradalla. Rillalle rullaketju on vasta aukeamassa, se tuo kyllä irtorullan (letkunpätkän) vauhdilla käteen asti, mutta näytölle lähtö on vielä epävarmaa ja vaatii paljon apuja. Tähän 'ongelmaan' ei auta kuin kymmenet toistot ja helpot näkyvillä olevat maalimiehet. Tätä työstämme aina kun siihen mahdollisuus suodaan eikä näihin ilmaisureeneihin onneksi tartte kuin yhden reenikaverin eikä reenipaikallakaan niin väliä.

Jos meillä kevät on painottunut ja painottuu paljolti reenaamiseen ilman koesuunnitelmia, niin toisin on kasvatillani Sinkolla ja Outilla. Pari on tokoillut avoimesta luokasta jo kaksi hienoa ykköstä eikä kolmaskaan liene kaukana. Sinko on kasvateistani pisimmälle ehtinyt ja taitavasti eteenpäin viety. Onnittelut vielä kerran Outsa ja Sinkoilija!

Sinkoilja vauhdissa vuosi sitten mestistokossa
- meno on yhtä railakasta edelleen!

Turkkitalkoot

Ihania keväisiä vapaapäiviä ei ole tarkoitettu istumaan sisällä tursakkeiden turkkien kimpussa, mutta sekin velvollisuus on tehtävä aina aika ajoin. Varsinkin näinä kura-aikoina on ne hetket, jolloin koirat ovat kuivia ja kammattavissa, aika vähissä.
Tunnollisesti pyrin käymään koirieni turkit läpi kerran kahdessa viikossa, Rillan jopa kerran viikossa. Helpottaa huomattavasti turkin hoitoa, kun isoja takkuja ei ehdi muodostua eikä pohjavilla ole ehtinyt tumppaantua.
Sitä paitsi aurinkoisina kevätpäivinä harjaamisen ja kampaamisen voi tehdä terassilla ja vieläpä ilman iniseviä hyttysiä ja muita kesän 'kavereita'. :P

Muoria ei poseeraus kiinnosta..

ota jo se kuva!

Harjattu ja siistitty koiramuori

Omalla kohdallani turkin hoito käsittää vain perusharjaamisen ja kampaamisen sekä tassujen ja varvasvälien siistimisen tarvittaessa. Olen laiska koiranpesijä, meillä koirat pestään kahdesti vuodessa, keväällä kelien kuivuttua ja syksyllä pakkasten tultua. Ja silloinkin käytän ihan vaan linnashampoota ja jotain omille hiuksille tarkoitettua hoitoainetta, jotta saadaan turkkia sileämmäksi ja luistavaksi ainakin vähäksi aikaa.
Briardin turkinhoidossa on monta koulukuntaa ja aivan varmasti monin verroin parempaan lopputulokseen pääsevät ne, jotka näkevät vaivaa ja rahaa oikeiden aineiden ja shampoiden hankkimiseen. Pitäis varmaan joskus kokeilla pitkälle turkille tarkoitettua koirashampoota hoitoaineineen niin sais nähdä lopputuloksen ja ilmeisen jatkohoidon helppouden omissakin tursakkeissa.

Näillä on aina pärjätty (omenoita välipalaksi)

Gibbon muorin turkin olen monena kesänä meinannut ajella..ihan vaan suunnitteluasteelle on aina jääty. Gipi on saanut pitää turkkinsa, enkä missään nimessä enään sitä ajeliskaan, sen verran ohut ja pohjavillaton sen turkki nyt vanhuksena on. Sitä paitsi se tuntuu nyt nauttivan harjaamisesta, loikoilee kyljellään ja nukkuu toimituksen ajan..nuorempana se jännitti ja kiljui takkujen selvittelyssä. Samanlainen kipuherkkä kiljuja on tyttärentytär Naava, varsinainen Drama Queen. Rilla on onneksi helppo tapaus hoitaa, rentoreiskana loikoilee kammattaessa ja koskaan ei ole ääntä päästänyt, vaikka mitenkään helläkätiseksi kammankäyttäjäksi en tunnustaudukaan.

Rilla 22 kk

Tänä kesänä näyttelyt jäävät meiltä vähiin. Rastaa on tarkoitus ilmoitella naapurimaan kehiin serttijahtiin, mutta yhtään kotimaan näytelmää ei ole suunnitelmissa. Rilla ja Naava sekä todennäköisesti muutkin S-kasvattini jäänevät odottamaan aikuistumista ja näyttäytyvät kehissä jälleen ensi vuonna.

Rasta siistittynä

Auringossa siitä tulee punamusta :P

Hetki ennen

 

Kevät etenee näilläkin leveysasteilla huimaa vauhtia. Ihan näistä tämän postauksen kuvista sitä ei uskoisi, lunta on lähes 30cm, paikoin toki vähemmän. Mutta etenee se, viime viikon vesi - ja räntäsateiden seurauksena lumipeite on tippunut puolella.
Tänä aamuna saimme iloita hankikannosta, suuntasimme oitis rantatielle aamulenkille seuraamaan joutsenten ja muiden vesilintujen kevätmellastusta. Gibbon muorikin pääsi mukaan pitkälle aamuretkelle, raskaassa sohjokelissä se ei enään jaksa tarpoa, mutta kantavalla hangella kylläkin.

Kielletty ajosuunta!

Sulakon reunalla

 

Rantatie huhtikuussa hankikannolla

 

Omaa mellastustaan pitävät nämä kaksi, Rilla ja Rasta, tässä omalla pihalla. Lumen alta paljastuu keppi jos toinenkin, puhumattakaan jalkapallon ruttanasta, joka koirien iloksi löytyi eilen takapihalta 'talvisäilöstä'.

löytyi aarre..

tämmönen!

vääntöä..

ja lisää...

penikalle huutia!

Näistä kevätalven viimeisistä päivistä nautimme täysillä, enään ei mene kuin hetken henkäys (itseasiassa sen pari viikkoa) kun lumet on tipotiessään ja ihana reenikevät voi alkaa.

Rastalle pallo, penskalle keppi!

Kymmenen vuotta

Gipsyn ensimmäisen pentueen syntymästä tuli tänään kuluneeksi 10 vuotta. Joten onnittelut lienevät paikallaan Zhamanen G-pojille ja tytöille. Osa on jo pilvipaimenena mutta suurin osa porskuttaa eteenpäin kymppivuotiaan vauhdilla ja viisaudella. Ihanissa rakastavissa kodeissa kaikki - terveiset ja rapsuja koiruuksille. Tähän kuvakavalkaadiin olen keräillyt ja skannaillut kuvia niistä G-pennuista, joista kuvia löytyi albumista tai koneelta.

Tuore äitikoira ja 12 esikoista

Ottosson, Taika, Milo, Ninja ja Rino 5kk iässä syysleirillä

 

Gipsy ja poikansa Ottosson

Ottosson 1 -vuotiaana kesällä 2004

Maj-Liksen Taika

Rino poika

Leevi-poika Harjavallasta

Kaunis Milo Messarissa 2006

 

Ninjan kanssa erkkarissa

Aika tuntuu rientävän ja oma äippäkoiruus täällä kotonakin on jo lähes 14 -vuotias vanhus. Mukavat muistot jäivät Gipsyn astutusreissusta eteläiseen Ruotsiin Smålantiin helmikuussa 2003. Muistan kuinka Manen kanssa taivastelimme ruotsalaisten 'brukshundklubbenien' varakkuutta upeineen kerhotaloineen ja kenttineen. Upeiden puitteiden lisäksi saimme nauttia ruotsalaisten briardharrastajien vieraanvaraisuudesta illallisineen ja muineen herkutteluineen. Terveiset/Hälsningar till lähtevät siis Monikalle, pentueen Otto-isän omistajalle, Gunille kennel Isfolkets'in ja Annikalle kennel Rio de Oro'on.

Vanhentunut tässä on itse kukin..selkää kolottaa ja laiskuus iskee rankasti aina silloin tällöin (tai itseasiassa aika usein :P ). Onneksi kevät ja kesän odotus kummasti piristää.

Tokotytöt Zelda ja Sinko 7,5 viikkoisina

Ai että mitä tekevät sisarukset Zelda ja Sinko tässä postauksessa - no typyt kunnostautuivat tänä viikonloppuna tokokokeissa. Sinko ja Outi kisasivat lauantaina Kokkolassa avoimessa luokassa 2-tuloksen verran (152p, luoksetulo nollautui) ja Zelda ja Riina debytoivat sunnuntaina Porissa alokasluokassa 1-tuloksella (167p, hyppy nollille) Onnea paljon ahkerat ja taitavat tytöt!

Läheisyyttä

 

Liekkö mulla koskaan ollut näin sopuisaa narttulaumaa kuin mitä nyt on. Ikäerolla on varmaan oma osuutensa, yksi jo keski-iän ohittanut narttu ja toinen vanhus. Siihen saumaan oli Rillan helppo asettua.
Rastasta löytyy vielä paini - ja kirmauskaveri tarvittaessa ja muorin kylkeen on mukava asettua nukkumaan. Nämä ovat kyllä semmoinen toistensa läheisyydestä, hellyydestä ja hoidosta nauttiva kolmikko ettei ole ennen tässä torpassa tavattu.
On mielenkiintoista huomioida tuleeko Rillan aikuistuminen ja hormoonaalinen vaihtelu vaikuttamaan lauman sopuisuuteen, samalla olen pohtinut mikä merkitys on matriarkka Gipsyn poistumisella.

 

 

Ihana kevättalvi antaa nyt parastaan ja vaikka kuinka rakastan tätä vuodenaikaa, on tänä keväänä ollut paljon haikeutta ilmassa.
Gipsyn vanheneminen on ollut silmiinpistävää viimeisen puolen vuoden aikana. Enään ei ole muorista pitemmille lenkeille lähtijäksi, lihaksisto on kuivunut ja askel on horjuva. Aiemmista vanhojen koirieni 'merkeistä' päätellen Gipin aika ei ole enään pitkä...meillä mennään vääjämättömästi kuukausi, viikko kerrallaan aina siihen asti kunnes on enään vain päivistä kysymys. Tässä vaiheessa muistutan aina itseäni siitä totuudesta, että koiran omistajana ja omana ihmisenä olen velvollinen tekemään viimeisen palvelun ystävälle. Ne on aina raskaita päätöksiä, on huomioitava vanhan koiran elämänlaatu ja kivuttomuus eikä miettiä sitä milloin se itselle olisi mielekkäintä.
Toivoisin, että Gipi jaksaisi lämpimään kevääseen ja alkukesään, saisi nauttia lämmöstä terassilla ja pihanurmikolla köllötellen.

Siihen asti annan vanhalle koiralle kaikkeni, käymme pienillä kävelylenkeillä useamman kerran päivässä, kotona on lattialla matot, siten ettei vanhuksen tarvitse liukastella, hoidan turkkia hellästi harjaamalla Gipiä viikottain, hyvää ruokaa ja rapsutuksia unohtamatta. Koiravanhukset nukkuvat paljon ja se niille suotakoon, meillä muoria kyllä autetaan jos ei kipuaminen sohvalle joka päivä onnistukaan. Lämmittävistä vieruskavereista ei ole pulaa ja samalle sohvalle ovat aina mahtuneet likitysten.

Gibbon muori