Näyttelysuma

Boreabrie kasvattejani on viime viikonloppuna esitetty näytelmäkehissä ympäri maan ja vähän naapurimaassakin. Lauantaina Tasja oli Varkauden KV näyttelyssä itävaltalaisen tuomarin arvioitavana ja hoitikin homman kotiin varsin vauhdikkaasti.
Tasja on sukuunsa tullut kehien kauhu :) se ottaa aina kaiken ilon irti koko rahan edestä eikä nytkään 'pettänyt'. Laatuarvostelu yksittäin menee vielä kohtuullisesti, mutta mahdollisissa jatkokehissä mopo meinaa keulia ja kierrokset nousta. Juu, kuulostaa niin Gipsy-mummolta ja isä-Peikolta, eikä toinen mummo Armikaan tainut kaikkein rauhallisin kehäkiitäjä olla..Tasjalle tuloksena kuitenkin avoimen luokan voitto kera SA:n ja PN1-sijoituksen myötä toinen sertti plakkariin sekä komeasti eka CACIB & VSP!
Hieno lopputulos hieman railakkaasta esiintymisestä huolimatta. Onnea Johanna ja handlerina tällä kertaa toiminut Marko.

Boreabrie Shastamir
pic(c) Minna Tikkanen

Tasja
pic(c) Minna Tikkanen

Tasjan lauma
pic(c) Minna Tikkanen

Rauman KR näyttelyssä meitä edusti pitkän tauon jälkeen Zelda. Tuomarivaihdoksen myötä odotukset eivät kauhean korkealla olleet, mutta lopputulos kyllä yllätti kaikki! Zelda oli belgi-Kaisan handlaamana loppujen lopuksi PN2 kera varasertin! Huippua! Hieno paluu näytelmäkehiin Zeldalta, tämän SA:n myötä Riina joutunee ilmoittamaan Zeldaa toistekki näytelmiin...viimeinen sertti on todellakin otettavissa, vaikka ei Zelda varsinainen showtähti turkkinsa ja värinsä puolesta olekaan. Onneksi hyvää rakennetta ja kauniita liikkeitäkin arvostetaan. :)

Boreabrie Selene
pic(c) Tanja Nummelin

Zelda
pic(c) Tanja Nummelin

On se nätti :)
pic(c) Tanja Nummelin

Me olimme sitten Rillan kanssa naapurimaassa Piteån NAT näyttelyssä ruotsin serttijahdissa ja niinhän siinä kävi, että Rilla jäi elämänsä ekan kerran ilman SA:ta. Ja JUURI nyt tästä kyseisestä näyttelystä se SA tai Ck käyttöluokasta olis ollut kaikkein tärkeintä saada, eikä suinkaan mikään PN sijoitus tms. Meilläkin oli tuomarinvaihdos, hollantilainen vaihtui venäläiseen ja odotukset laskivat kyllä kovasti etukäteen. Rilla sai kauniilla esiintymisellä sellaisen perushyvän arvostelun, mutta tuomari ei löytänyt kuin yhdet kannukset ja vajaiden kannusten vuoksi ei voi palkita Ck:lla. Rillalla on kaksoiskannukset, mutta ne ovat todella matalalle kiinnittyneet, eikä tämä täti niitä sitten TÄNÄPÄIVÄNÄ löytänyt...tasan vuosi sitten löysi kylläkin ja samainen tuomari laittoi Rillan Kittilän ryhmänäyttelyssä ROP:ksi. Tuumasinki Raisalle kehän jälkeen etten tiedä itkeäkö vai nauraa...plääh, ilmo Jällivaaran KV näyttelyyn piti siis laittaa menemään. Ruotsin serttijahti jatkukoon...

Rilla ja läski handleri
pic(c) Raisa Hartikainen

Piteå NAT
pic(c) Raisa Hartikainen

pic(c) Raisa Hartikainen

Liikettä..
pic(c) Raisa Hartikainen

Kohta etsitään kadonneita kannuksia..
pic(c) Raisa Hartikainen

Näyttelyt on nyt vähään aikaan käytynä kasvattieni osalta, kesällä me piipahdamme muutamissa pohjoisen näyttelyissä, Zelda käy ainakin erkkarin ja Tasjaa nähtäneen joissakin itäisen Suomen kehissä. Sari on luvannut ilmoitella Sania muutamiin näyttelyihin, mutta muuten taitaa kasvatteja enempi näkyä harrastuskentillä ja kokeissa. Reenailemisiin siis, kesän kisakausi on ovella ja monelta osin jo alkanut!

Voi kuinka me sinua kaivataan

Meidän lauma

Meillä on hiljainen talo. Ja siellä kaksi hieman hämmentynyttä asukasta.
Ei nämä viikot Rastan lähdön jälkeen mitään helppoja ole olleet. Ikävä ja suru on läsnä ihan joka päivä. Työarki tuo päiviin oman tavallisen rytminsä, mikä onneksi saa päivät rullaamaan eteenpäin.

Rillan kanssa olemme käyneet lenkillä, vähän kouluteltu ja enimmäkseen höpötetty keppileikkien ja pallojen kanssa. Rastan lopetuksen jälkeen Rilla oli pari-kolme päivää hiljainen ja tarkkaili lähinnä minua. Sillä oli lenkiltä kiire kotiin tarkistamaan oliko Rasta kotona odottamassa. Rantalenkillä se saattoi kääntyillä taaksepäin katsomaan missä Rasta tulee.

Ei se enään kiirehdi eikä odota. Se mennä porskuttaa eteenpäin ja kantaa mulle keppejä heitettäväksi. Kotona yksinollessaan se on vanhaan tapaansa (aina silloin tällöin) hajottanut roskalaatikon. Hellan alla on poltettaville roskille tarkoitettu laatikko, josta se on pennusta lähtien hakenut itselleen puuhasteltavaa. Ei minua haittaa revityt kanamunakotelot tai kauraryynipakat, ne roskat on helppo polttaa hellanpesässä. Entiseen tapaan sille siis iskee tekemisen puute kesken työpäivieni ja sitä se on toki tehnyt oli toinen koira kaverina tai ei.

Pienentynyt lauma - Rillan kanssa ilta-auringossa.

Minusta itsestä on tosi outoa kun on vain yksi koira. Tämmönen tilanne on ollut viimeksi 23 vuotta sitten, kun asuin Hanin kanssa Rovaniemellä. Ehdottomasti pitää olla kaksi koiraa tai vaikkapa kolme, tykkään laumasta. Olen harkinnut jopa koiranpennun hankkimista nyt kesällä, mutta toisaalta suunnitemissa on astuttaa Rilla seuraavasta juoksusta ja jättää siitä pentu kotiin. Joten ei kait se auta kuin odotella ja totutella yhden koiran laumaan. Toivotaan että tästä yhdenkoiranlauma-ajasta on meille, Rillalle ja mulle, paljon hyötyäkin. Ainakin se jo nyt vaatii multa aktiivisuutta ja itse tarjoaa hanakasti tekemistä, oli sitten kyseessä koulutustuokio tai tavan iltalenkki.
Onneksi lumet sulavat vauhdilla ja parin viikon sisään saamme aloittaa maastoreenikauden, puuha mistä me Rillan kanssa kumpikin eniten nautimme.

Pitkillä kävelylenkeillä on ollut aikaa muistella Rastaa. Oli se kyllä hassu pieni svedupelle. Niin ruotsalainen ja rakastettava kuin olla ja voi, kauheen sosiaalinen ja touhukas, tykkäs olla huomion keskipisteenä ja aina ensimmäisenä änkeämässä vieraiden syliin sohvalla. Äänekäskin se oli, ei mikään turhan haukkuja mutta semmonen 'juttelija' ja malttamattomana varsinainen vonkuja ja piippailija :P Useimmiten siihen piippailuun meni hermot, mutta nyt tässä hiljaisuudessa kaipaan sitä(kin).

Ansku & Rasta :)

Tukka hulmuten!

Kaikessa tekemisessään Rasta oli vauhdikas ja iloinen, tottista tehtiin häntä heiluen vähän sinne päin - ei se ole niin nöpö nuukaa-tyyliin.
Monia kommelluksiakin sen kanssa koettiin. Ruotsissa Piteån näyttelyssä se karkasi näyttelyteltasta hihna perässään meidän (minun ja Raisan) ollessa kahvilla näyttelyn kanttiinissa. Sieltä karkuri lopulta löytyi näyttelyn toimistoon palautettuna.
Tai sekin syksyinen iltalenkki, jolloin se katosi kummallisesti..ja löytyi riistanhoitoyhdistyksen kaurishäkistä. Meillä päin riistanhoitoyhdistys joinakin syksyinä pyydysti alueen metsäkauriita siirrettäväksi toiselle alueelle. Ja tämmöseen pyydyshäkkiin, jossa oli ruokaa houkuttimena, Rasta sitten työntyi ja jäi satimeen oviluukun tipahdettua alas. Onneksi tässäkään tilanteessa Rasta ei jäänyt äänettömäksi, vaan vastasi minun huuteluihin haukkumalla ja vonkumalla.

Rasta ja J-pennut kesällä 2006

Kaverukset Rilla & Rasta

Rasta ja S-pentuja

Rasta oli myös ihana varaemo ja pentujen 'nanny' kahdelle meillä kasvaneelle pentueelle. Se oli luotettava kaikissa tilanteissa ja todella pitkäpinnainen hoitotäti meille pitempään jääneille pennuillekin. Olisin niin mielelläni antanut Rastan kasvattaa vielä yhden pentueen ja olla käyttäytymisen mallina pennuille oman emän ohella.
Voi Rasta, meillä on iso ikävä sinua ja tottuminen hyörinän ja pyörinän puutteeseen.

"Niin tyhjä taas kun olet pois, tää talo on.
Me ovi haassa ollaan vain, pois valo on.
Ja me talon kanssa kuunnellaan, kun sade lyö ikkunaan.
Voi, kuinka me sinua kaivataan."

Mene rauhassa

Rasta on poissa.
Syöpädiagnoosin jälkeiset päivät eivät olleet helppoja kummallekaan. Itse tarkkailin Rastaa lähes hysteerisesti vuorokaudet ympäriinsä, sen hengitystä, levotonta liikkumista yöllä ja huokailuja makuuasentoa vaihtaessa. Perna oli selvästi suurentunut ja viimeisinä päivinä suorastaan paisunut.
Eläinlääkärimme mukaan tämä on tyypillistä pernakasvaimissa. Pernahan on elimistön verivarasto, suodatin ja ison kasvainmassan painaessa sitä, alkaa se laajeta, paisua.
Paisuneessa pernassa on repeämisriski, mistä minuakin varoitettiin.
Ei lopulta ollut edes vaikeaa tehdä päätöstä ikiunesta. Viikonlopun aikana varmistui, että ei ole mitään mieltä jatkaa Rastan elämää kipulääkkeiden voimalla.
Viikonloppuna kävelimme vielä kertaalleen kaikki rakkaat lenkkimaastomme, kävimme moneen kertaan rantatiellä muuttolintuja, joutsenia ja sorsia katsomassa ja kuuntelemassa. Rasta oli innokas lähtemään lenkille, uskon että kevyt liikunta helpotti sen oloa. Itselleni nämä olivat kyynelten sumentamia haikeita, mutta ikimuistoisia hetkiä.
Maanantaina iltapäivällä Rasta nukahti minun syliin rauhallisena ja luottavaisena. Silittelin sen ikiuneen ja pyysin kertomaan terveiset kaikille edesmenneille rakkaille koirilleni, Gipsylle, Sallille, Petralle, Hanille ja Rinalle.
Rasta haudattiin samana iltana Pellon lemmikkieläinten hautausmaalle Akajoen maastoon reenihallimme takamaille. Siellä lepää nyt kaksi koiraani, Petra ja Rasta. Molemmat kuolivat keskellä talven nietoksia, joten haudan kaivaminen Järvelän mummolan rantakoivikkoon ei ollut mahdollista.
Onneksi on olemassa tämä Länsirajan kennelkerhon ylläpitämä lemmikkilehto, jossa on talvisinkin hautauspalvelua.

Mene rauhassa Rasta-rakas, kyllä me Rillan kanssa pärjätään. Päivä kerrallaan eteenpäin.

In Memoriam
LaCrosse Teenah Noir "Rasta"
23.3.2004 - 13.4.2015

Ilo on poissa elämästä

Viimeisen päivityksen iloiset synttäritunnelmat ovat vaihtuneet suruun. Synkät pilvet ovat peittäneet meidän aina niin iloisen pikkulauman. Huhtikuu, tuo kuukausista ihanin ja toisaalta ja niin monesti raadollisin on näyttänyt jälleen julmuutensa.
Eihän se toki kuukauden 'syy' ole..mutta monesti juuri huhtikuussa, kevään ollessa kukoistuksessaan, tapahtuu jotakin todella yllättävää, onnettomuuksia, kuoleman sanomia...
Minä rakastan Lapin kevättä, aurinkohankia, yöpakkasia hankikantoineen, pitkiä valoisia iltoja ja häikäiseviä aamuja. Pitkin talvea odotamme koirien kanssa kevään aurinkoisia päiviä, jolloin kiipeämme tutulle reitille Mustaselkään ja Käkivaaraan. Sieltä huipulta voit nähdä koko Järvirovan, kotimökkimme ja taustalla Sieppijärven kylän järvimaisemassa.
Tänään, juuri sellaisena huippukauniina kevätpäivänä, kaikki tuo olisi ollut mahdollista. Meille ei kuitenkaan retkeä tänä keväänä tule.

Pääsiäisenä mummolan pirtissä
(c) Heidi Ahonen

Rasta on sairas. Vakavasti sairas. Ei se vielä kauhean kipeä ole, ainakaan jos omaan koirantuntemukseeni ja havainnointiini on luottamista. Pitkin kevätalvea olen ollut huolestunut, kuinka huonosti Rasta syö, ruoka ei maistu. Mikään kauhean ahne koira se ei ole koskaan ollut, mutta nyt ruokaa on uponnut vain puolet normaalista. Laihtunutkin se on selvästi. Pääsiäisen aikoihin se alkoi näyttää väsymyksen merkkejä, oli semmonen 'hiljainen' ja voipunut. Sen vatsa tuntui pinkeältä vaikka kiloja oli lähinnä tippunut. Pyhien jälkeen menimme eläinlääkäriin ottaaksemme laajakirjoiset verikokeet. Mitään verikokeita ei tarvinnut ottaa, diagnoosi selvisi ultrassa. Perna oli valtavan kokoinen ja sitä varjosti epämääräinen massa. Kasvainmassa ja vielä imusolmukkeiden suurentuminen varmisti asian, että kyseessä on pernakasvain, pahalaatuinen, syöpä.
Toki olin varautunut pahimpaan, arvelin jo etukäteen kasvaimen mahdollisuutta, koska maksa - ja haimavaivoihin usein liittyviä ripulia ja oksentelua ei esiintynyt. Eikä myöskään märkäkohtuun liittyvää runsasta juomista ja märkävuotoa.
En edes kysynyt eläinlääkäriltämme mahdollista elinaikaennustetta, eikä leikkaus ollut edes vaihtoehto jo 11-vuotiaalle koiralle. Sillä hetkellä tiesin, että Rastan elämä on tulossa päätökseen. Haluan antaa sille vielä hetken hellyyttä, huolenpitoa ja rakkautta. Antaa aikaa myös itselleni. Edessä on taas luopuminen, puristava suru sydämessä, pitkä rivi päiviä, joissa suru on läsnä.

Nautiskelua keväthangella tänään

Minulla on myös surumieli Rillan puolesta. Se jää nyt minun ainokaiseksi. Se menettää parhaan ystävänsä, laumanjäsenen, varaemonsa. Voi tätä kyynelten määrää. Yritän olla reipas ja vahva koirien takia, pitää viimeiset päivät mahdollisimman arkisina, sellaisina mihin ne ovat aina tottuneet. Lenkkeilemme rauhallisia kävelyretkiä, koirat saavat syödä jäniksenpapanoita hangelta ja päivystää pihalla aurinkoisella terassilla makoillen. Iltaisin ne hoitavat tosiaan, putsaavat korvia ja nukkuvat sohvalla vierekkäin.

Me kaksi.

Päivä pitenee

Eilen oli kevätpäiväntasaus eli tästä eteenpäin näillä leveyksillä valo voittaa pimeyden :) Toki sen on huomannut jo pitemmän aikaa, aamulenkit on tehty valoisassa ja nyt jo iltalenkitkin. Mahtavaa!
Samalla olemme koirien kanssa avanneet ulkoreenikauden :D Ennen iltalenkkiä kuuden jälkeen otan molemmille pätkän tottista ja tokoa. Piha ja pihatie ovat vielä lumipolanteella, joten on tasainen ja pitävä pohja leikkiä ja heitellä palloa. Rillalle pk-tottiksen perusjuttuja vauhdikkaineen eteenmenoineen ja Rastalle mielenvirkistystokoa :)

Aktiiviseen hallikauteen tuli pieni tauko, kun reenikaverin koiralla todettiin väiveitä ja epäilys oli josko niitä olisi meillekin siunaantunut. Onneksi en löytynyt yhtäkään vipeltäjää omistani, eivätkä ne kyllä ole rapsutelleetkaan. Laitoin silti kummallekkin stronghold myrkyt niskanahkaan, tulipahan samalla madotus.

Koulujen hiihtokauden startattua, on tullut vapaa-ajallakin hiihdettyä. Hyvin on Rasta jaksanut hiihtolenkit, vaikka alunperin sitä epäilin. Tykkään hiihtää vapaata eli luistellen, joten vauhtia on enemmän kuin meidän perinteisillä kävelylenkeillä. Yleensä minun koirat on olleet hiihtolenkeillä mukana aina sinne 12v asti, toki riippuen kulloisenkin eläkeläisen päivän kunnosta. Rasta on varsin vetreä ja jaksava vielä, ei se toki Rillan vauhtiin enään kykene, mutta tulee reippaasti perässä.

Rillan kevätpose

Jihaa, ota kiinni jos saat!

Ai, eikö ketään kiinnosta...

Heavytukat

Vaikka talvi on meille pelkkää reeniaikaa, on se toisille tehokasta kisa-aikaa. Omista kasvateistani Zelda on kisannut ahkerasti agilityssa, vielä antaa nollaradat odottaa itseään, mutta pari lupauksia antavaa vitosen rataa hienoilla ihanneajan alituksilla on jo plakkarissa. Tokokehissä puolestaan ovat kunnostautuneet Naava ja Sani. Naava on korkannut avoimen luokan nousujohteisesti 3- ja 2-tuloksilla. Hyvin lähellä on jo ykköstulos...
Sani ja Sari nappasivat talven aikana kaksi komeaa ykköstulosta alokasluokasta ja ensimmäinen koulari TK1 on saavutettu! Onnea!

Toko Tornio 21.3
Naava & Sani

Boreabrie Shady "Sani"
Toko Tornio 21.3
alo 169p 1-tulos TK1 sij.3.

Rasta ikäneitoni viettää huomenna merkkipäiväänsä. 11 nakkia olisi nakkikakussa (jos meilä semmosia harrastettaisiin) mutta tyydymme siankorviin ja suukkoihin :) Rilla-pikkusysteri on lisäksi luvannut korvienpesun (sydämmiä tähän).

Onnea Rasta!

Tokoa ja tottista

Pitkin talvea olen epäsäännöllisen säännöllisesti käynyt Rohkihallilla yhteisreeneissä. Joskus meitä on ollut lähemmäs kymmen reenaajaa, mikäli Roin porukat ovat olleet messissä. Tavallisesti meitä on vakireenaajia minä, Raisa ja Suvi ja silloin tällöin joku neljäskin.
Itse olen Rillan kanssa keskittynyt pk-tottiksen liikkeisiin, seisomista on hinkattu ja yksittäisinä liikkeinä aina joku jättöliike toistoharjoituksineen. Pääsääntöisesti tavoitteena on ollut 'pitää hauskaa' ja saada koiralle fiilikset kattoon leikkimällä ja vapauttamalla Rillaa juoksentelemaan ja riekkumaan. Rilla on aika totinen tekemisessään ja sen kanssa liiallinen tekninen hinkkaus ja hifistely on vaan pahaksi.

Tokoliikkeistä, vaikka emme lajia kilpailumielessä harrastakaan, olemme ottaneet ryhmäpaikkamakuuta. Joskus rivissä on ollut 6-8 koiraa, joista joku saattaa nousta hiippailemaan ohjaajan luo, osaa käydään välipalkkaamassa jne. Rillalle nämä ovat olleet hyvää harjoitusta, noussut se ei ole koskaan, mutta ilmeestä on nähnyt miten 'ahdistavalta' häiriöt ovat tuntuneet. Korvat on päänmyötäisinä ja koko koira ikään kuin kasassa. Pk-paikkamakuu on niin erilainen, siellä saa ylhäisessä yksinäisyydessä maata ilman että vieressä palkataan toista koiraa tai ylipäänsä joku muu kuin ohjaaja käppäilee siinä häiriönä.
Samoin olemme ottaneet tokon alokasluokan luoksepäästävyysreeniä ryhmäliikkeinä. Siinä meillä onkin vielä reenattavaa, Rilla ei millään malta olla tervehtimättä lähestyvää 'tuomaria'. Se on yhden ainoan kerran malttanut olla nousematta ja menemättä vastaan, tosin tässäkin näkyy että toistoja pitäis olla enemmän. Rilla ei vaan tiedä, että tämäkin on liike, jossa vaaditaan istumista sivulla, tuli sitten kuka tahansa päätä silittelemään.

Koska olemme hallilla harvoin yksin reenimässä, olen tietenkin käyttänyt porukoita hyödykseni ja ottanut Rillalle haun ilmasureenejä eli irtorullareenejä. Ne ovat alkaneet sujua viime kesää paremmin, edelleen ongelmana on, ainakin toisinaan, ettei Rilla malta lähteä rullan kanssa maalimieheltä vaan jää siihen seurustelemaan ja lopulta jopa unohtaa mitä pitikään tehdä. Vaikka Rilla on periaatteessa hyvä ja varma noutaja, sekä kentällä että esineruudussa, on sille tuo irtorullan ottaminen ja tuonti jotenki vaikeaa. Näitä reenejä pitää ehdottomasti jatkaa ja saada paljon ilmaisuja alle ennen kesää.
Jotenki on mukava suunnitella ensi kesää ja reenejä sekä koekautta, näyttelyjä ja mahdollisia leirejä. Tällä hetkellä iloa tuottaa päivän piteneminen ja valoisan ajan koittaminen, reenata voi kotipihallakin töiden jälkeen.

Kasvatit puolestaan tuottavat iloa hienoilla tuloksillaan toko - ja agilitykisoista! Koirankasvatuksen parhaita puolia on juurikin tämä huikea ilo siitä, että oma kasvatti on ohjaajansa kanssa saavuttanut päämääriä ja omistajat ovat koiriinsa niin tyytyväisiä :)

Kuvat (c) Raisa Hartikainen

Årets listor

Naava (c) Kaisa Uusitalo

Vuoden briardkilpailut ovat alkutalven heiniä, ainakin mitä tulee tulosten keräilyyn ja lähettämiseen. Itse tuloksiahan tehdään pitkin edellistä vuotta. Tämän vuoden listoilla viime vuoden aktiivisuudellaan meitä edustivat Rilla, Sinko, Naava ja Zelda. Sanin tokotuloksia ei harmittavasti lähetetty, hitsit olis pitänyt muistuttaa ajoissa.
Ruotsissa 'årets listor' julkaistaan jo joulukuun lopulla, siellä joku ahkera kerää tulokset suoraan Hunddatasta, eikä omistajan tarvitse mitään minnekään lähettää. Kätevää. Olen ymmärtänyt, että Ruotsissa vuoden tuloksiin hyväksytään vain kotimaiset tulokset eli esim näyttelytuloksia ulkomailta ei lasketa, koska nehän eivät näy maan koiratietokannassa Hunddatassa.
Sinällään systeemi on kätevä, listoilla on paljon koiria/osallistujia jokaisessa 'sarjassa' ja antaa siten kuvan aktiivisesta briardharrastuksesta. Meillä moni jättää tuloksensa lähettämättä ihan siitä syystä ettei pisteet riitä terävimpään kärkeen tai edes 'mitaleille'.

Boreabrie Sienna eli Sinko oli vuoden 2014 Tokobriard! Neljällä tokotuloksellaan (1 x avo 1 ja 2 x voi2 ja 1x voi3) Sinkopinko voitti diblomin toistamiseen. Onnea Outi & Sinko!

Vuoden Tokobriard & ohjastaja

Boreabrie Shakira eli Naava depytoi viime vuonna tokokehissä komeasti saavuttaen kolme ykköstulosta, joista kaksi KP:llä ja luokkavoitoilla. Naava oli upeasti Vuoden Tokotulokas 2014! Lisäksi Naava sijoittui hienosti 5.sijalle vuoden tokobriardkilpailussa ja neljänneksi Vuoden agilitybriardkilpailussa. Onnea Jenna & Nappis!

Vuoden tokotulokkaat :)

Nappis helmikuun valossa :)
(c) Kaisa Uusitalo

Boreabrie Shania eli Rilla kilpaili kärkisijoille sarjoissa Vuoden Pk-tulokas (2.sija) ja Vuoden Pk-briard (4.sija). Näyttelybriardkisassa olimme jossain keskivaiheilla neljällä näyttelytuloksella.

Boreabrie Selene eli Zelda oli Vuoden Tokobriardkisassa sijalla 4 avoimen luokan tuloksillaan. Onnea!

Tämän vuoden skaboihin on tulosjahti jo aloitettu, kasvatit ovat kisanneet jo alkutalvesta agilityssä ja tokossa hienoin tuloksin. Jatkoa seurannee ihan lähiaikoina, sen verran innokkaina koeilmoittautumisia on lähetelty ;) Tsempit kaikille - ja kiitos!