Jerker-Jackpott

Uroksen löytäminen Rillan ensimmäisen pentueen isäksi ei ole ollut helppoa. Tuskinpa se tässä meidän pienessä rodussa on missään kovin helppoa, mutta aivan erityisen vaikeaksi Suomessa sen tekee nämä pitkät välimatkat. Ei ole mikään salaisuus, että pidän kovasti ranskalaisesta uroksesta Eragon des Plaines de Brotonnesta, jolla on kovasti käyttönäyttöä Ringistä ja mondioringistä, lisäksi hyvä ulkomuoto, kiinnostava sukutaulu ja yleiset terveysasiat kunnossa. Lisäksi kun kaikki, jotka Eragonin ovat livenä tavanneet, ovat sitä kovasti minulle kehuneet. Eragon asuu eteläisessä Ranskassa..ihan siellä Monacon rajamailla..eli tosi kaukana, mulle liian kaukana.

Jerkerin isä Eragon

RING3 Eragon des Plaines de Brotonne

Eragon
(c) David Schouppe

Tiesin, että Pohjois-Ruotsissa Luleåssa asuvat Marie ja Benka kennel Anamma Nordista ovat käyttäneet Eragonia ja pentueesta on yksi uros Ruotsissa ja toinen Tanskassa. Olen seurannut näitä kahta Anamma Nord J-pentueen poikaa mielenkiinnolla ja toki koko pentuetta ylipäänsä, terveystuloksia, MH -kuvauksia, näyttelykäyntejä jne.
AN J-pentueen kaikki yksilöt ovat lonkkakuvattuja ja lonkiltaan(HD) terveitä A-B, muutamilta on kuvattu kyynärpäät (ED) ja ovat puhtaat 0/0. Silmäpeilauksia Ruotsissa ei briardeilta vaadita, joten niitä tuloksia ei löydy keltään, eikä toki meillä yleistyviä selkäkuvauksiakaan.
Pentueen emän Anamma Nord Gullan-Grymin olen tavannut pari kertaa, samoin Gullanin emän tsekkituontinartun Hannah Nadina Sis:n eli Hannien. Molemmista nartuista tykkään kovasti, ovat semmosia vilkkaita, avoimia briardeja, joilla on MH-kuvauksen ja luonnetestien mukaan reilusti taistelutahtoa ja yleistä sosiaalisuutta.

DK CH KORAD Anamma Nord Gullan-Grym

KORAD Hannah Nadina Sis

Pojista päädyin lopulta Ruotsissa asuvaan Anamma Nord Jerker-Jackpottiin. Jerkerillä on luonnenäyttöä, MH ja MT, mitä velipojalta ei löydy. Jerker on MH-kuvauksen ja luonnetestin (MT) mukaan sosiaalinen, vilkas ja leikkihaluinen uros, joka selvitti molemmat testit hyväksytysti ollen täysin laukausvarma. Mitään valtaisaa rohkeutta Jerker ei testeissä näyttänyt ja muistikuviakin jäi eli hieman pehmeäksi oli mainittu. Sinällään nuo ominaisuudet (rohkeus-kovuus) ovat toki briardeillekin toivottuja, mutta eivät tässä tapauksessa ykkösprioriteetteja.
Ulkomuodoltaan Jerker on muuten minun makuun, paitsi kooltaan. Se on iso (68-69cm) mistä on spesialistituomareilta vähän noottia saanutkin. Sinällään koko ei yllätä, suku emän puolelta on enemmän isoja kuin pieniä. Jerker on isosta koostaan huolimatta hyväntyyppinen ja hyvärakenteinen uros. Sillä on keskiruskeat silmät ja hyvä turkinlaatu ja väri. Fawnvärit ovat pitkin matkaa hieman mietityttäneet, sekä Rillan että Jerkerin takaa tulee vahvasti charbonnea (Gipsy ja Hannie), mutta loppujen lopuksi näille ulkomuotoasioille on ollut helppo antaa myönnytyksiä.

Jerker 3v.

Jerker & Monika  (c) Viktoria Arehult

Jerkerin omistajilla Monikalla ja Kristerillä ja mulla on pitkä yhteinen historia. Kävimme aikoinaan (talvella 2003) Manen kanssa astuttamassa Gipsyn Monikan ja Kristerin ranskantuontiuroksella Olaf des Eronnelles'lla. Lähes viikon verran asustelimme paikallisella brukshundklubbenilla ja heidän upeassa kerhotalossaan, vierailimme briardkasvattajien luona ja vietimme oikein mukavia aikoja Smålannissa. Matkan tuotoksena syntyi huhtikuussa 2003 tusinan verran briardpentuja, joista yksi jäi väliaikaisesti asumaan meille. Kyseessä oli astutuspentu Zhamanen Gaadtsie eli Ottosson, joka tietysti tarvitsi rabiesvasta-ainetestit (n.6 kk iässä) ennen kuin pystyi muuttamaan uuteen kotimaahansa Ruotsiin.

Monika & Krister sekä Ottosson syksyllä 2003 Suomessa

Ottossonin elämä jäi nivelrikkoisen lonkkavian vuoksi valitettavan lyhyeksi, mutta yhteyttä olemme pitäneet aina silloin tällöin kuulumisten muodossa. Nyt olisi loppuvuodesta taas matkasuuntana Smålanti ja pieni Anderstorp Gislavedin kunnassa ja toivomuksena toki briardromanssi ja mahdollinen pentueellinen fawneja Boreabrie vipeltäjiä kevättalven iloksi.

Esinekriisi

siinä niitä, murheenkryynejä..

Erikoisjälki on haastava laji kaikessa yksinkertaisuudessaan. Kun alat jotain osaa korjaamaan tuloksekkaasti niin toinen osa sitten hajoaa. Meillä on pitänyt olla suht hyvä esineilmasu, pitkin kesää Rilla on tipahdellut esineillä maahan ja vaikka joukossa on vinoja makuita kauneusvirheinä, niin se itse ilmasutapa (maahanmeno) on ollut varma. Nyt sekin on hajonnut :(
Rotumestaruuskokeiden jälkeen päätin, että pitää päästä ajamaan vieraita jälkiä ja vierailla esineillä. Ei me ihan ehditty. Enkä edes ole asian kanssa pitänyt kiirettä, kun ei ollut ollenkaan toiveita, että ylipäänsä saisimme enään koepaikkaa tälle syksylle.
Sain kuin sainkin koepaikan Muhoksen PAEJ1 kokeeseen viime lauantaille. Ja edelleen pohjalla vain niitä itse polkemiani jälkiä omilla, tosin uusilla, esineillä. Reenit menivät tietenkin hienosti, varsinkin ilmaisujen osalta ja suhteellisen rauhallisin mielin läksimme kokeeseen.
Koeolosuhteet olivat upeat verrattuna Lapuan helteisiin ja kuiviin peltoihin. Aamukasteisella n.20cm heinällä +10'c lämmössä. Ei valittamista.
Arvoin jäljen nro 4 eli viimeisenä paalulle. Rilla lähti paalulta varmanoloisesti ja ajoi ensimmäisen pitkän suoran intensiivisesti, mutta ei malttanut ilmaista ensimmäistä esinettä. Voi plääh. Kolmannella suoralla olleen toisen esineen sentäs ilmaisi, mutta ihan varovaisesti ja poikittain. Kolmannen esineen ilmaisi seisomalla, mutta en ehtinyt edetä koiran luo kun se jo jatkoi jäljestystä. :( Kulmista puolet sujui hyvin, ei poikkeamia. Mutta muutamassa kulmassa teki kyllä tarkistuksia ja niistä tuli pistemenetyksiä. Viimeisen suoran päässä viimeisellä esineellä Rilla kääntyi minua kohti ja ilmaisi siten väärään suuntaan. (Never ever tuotakaan reeneissä tehnyt). Tuomari (J.Petäjistö) oli meille huonosti esineitä ilmaiseville koirakoille tiukkana, eikä neljästä koirakosta tullut tulosta kuin yhdelle vaikka kaikki koirat ajoivat jälkensä loppuun.
Rilla sai 66p ja jäimme tuloksesta eli koularista 4 pistettä. Olihan siellä hyviäkin pätkiä eikä tulos todellakaan kaukana ole, mutta esineilmasut on vaan laitettava kuntoon ennen seuraavaa yritystä.

Reeneissä kotipellolla

Mitä kuvaat siellä - täällä on esine!

Loppukausi onkin tarkoitus reeniä vaihdellen vieraan tekemiä jälkiä ja esineitä ja perusreeniä omilla esineillä ja 'omilla' jäljillä. Mulla on reenikaveripula tällä hetkellä. Raisa keskittyy Martta-flättin kanssa NOME hommiin eikä erikoisjälkeä voi laittaa polkemaan ihan ketä tahansa asiaan täysin vihkiytymätöntä. Onneksi ensi viikosta lähtien meillä molemmilla on enemmän aikaa tehdä reenijuttuja toisillemme.
Ei me Rillan kanssa olla vielä luovuttamassa. :)

Pk-rotumestikset

Lapuan koiraharrastajat harjoittelivat ensi vuoden PK SM:iä varten järjestämällä useamman lajin 5-rotumestaruuskokeet mudeille, briardeille, bouviereille, beauceroneille ja valkoisillepaimenkoirille. Osallistujia näistä pk-rotukirjon marginaaliroduista tais olla yhteensä 37 koirakkoa.
Minun kasvateista mestiskokeeseen osallistuivat Rilla erikoisjäljelle ja Sinko ja Zelda hakuun. Kaikki kolme lajeissaan ensikertalaisia.
Varhain lauantaiaamuna ajelimme Jennan kanssa Oulusta Lapualle. Sopivasti ehdimme klo 9 mennessä ja siten seuraamaan haku1:n tottiksia. Ekassa suoritusparissa olivatkin peräkkäiset numerot arponeet Outi ja Riina. Molemmat koirakot esittivät iloista työskentelyä eikä ohjaajien jännitys ainakaan kentän laidalle näkynyt. Sinko esitti upeaa seuraamista ja keskittymistä kauttalinjan, joten Sinkolle ja Outille kalliin hyppynoudon 'nollauksesta' huolimatta 73p ja mahdollisuudet koulariin säilyivät. Zeldan kalliimpina virheinä toistuivat noudoissa huonot palautukset ja lopulta A-esteellä kapula jäi täysin palauttamatta. Zeldan ja Riinan pisteet 59p eivät enään mahdollistaneet tulosta, mutta maastosuorituksiin kokemusta hakemaan läksivät tietenkin.

Boreabrie kaksikko ekassa tottisparissa

Sinko seuraa :)

Sinko noutaa
(c) Minna Saarimaa

Zelda seuraa :)
(c) Minna Saarimaa

Zeldan liikkestä istuminen
(c) Minna Saarimaa

Zeldan probleema?? ai tuostako vielä yli?

Tytöt tuomiolla (Riinan sanoin..) :D
(c) Minna Saarimaa

Pitkin päivää maastosta tippui kivoja uutisia, esineruudusta Sinkolle lähes täydet 29p. Zeldakin oli työskennellyt koko käytettävän ajan 5min mutta esine jäi lopulta tuomatta. Henkilöhausta Sinko nosti hienosti vaadittavat kaksi ukkoa ja sai hyvät työskentelypisteet joten hausta 165p. Zelda haukkui komeasti yhden ukon ylös, mutta aika loppui kesken eikä toista ehtinyt ilmaisemaan. Zeldan hakupisteet 96p.
Sinkolle ja Outille komea 2-tulos 267p ja koulutustunnus HK1 sij. 2/5. ja päivän päätteeksi rotumestaruus RM1. Onnea!!

Haku 1 palkitut, mukana mm Satumarja & Oodi valkkareiden RM1

Outi & Sinko RM1-parimme

Meillä Rillan kanssa työrupeama vasta alkoi iltapäivän helteisillä pelloilla. Saimme arvonnassa jäljen nro 3. Jälkipohja osoittaui kovaksi savimaaksi, jossa kuitenkin kasvoi ihan reilusti 10-20cm heinää. Rilla lähti paalulta varmaan tapaansa, tarkisteli ekan suoran puolivälissä alustan vaihduttua savelle ja traktorin urille (vieressä oli lato, jonka edestä jälki kulki lähes paljaalla savella). Ladon jälkeen tulikin ensimmäinen kulma, jonka Rilla ajoi erinomaisesti. Seuraavan suoran ja toisen kulman se selvitti hyvin, mutta kolmannella suoralla ollutta esinettä ei ilmaissut :(. Kolmannen kulman jälkeen alkoi pyöriminen ja Rilla veti viistoon oikealle nostaen kuonoa useaan otteeseen. Tässäkin kohtaa pohja oli kovaa savea ja traktorin uria, joten epäilimme sen saaneen hajun tuoreemmasta harhajäljestä ja tarttuneen siihen. No yhtäkaikki, koira eteni yli 10m liinan verran ulos jäljeltä joten peli poikki ja siihen mennessä ansaittuja pisteitä ja arvostelua kuuntelemaan. Meille siis 35p eikä tietenkään tulosta.
Hyvää oli Rillan halu jäljestää ja kulmatyöskentely. Huonoa esineen ilmaisematta jättäminen ja toki kuonon nostelu ja lopulta harhautuminen jäljeltä. Reenit jatkuvat, ohjelmaan on kirjattu vieraan tekemät jäljet, vieraat esineet sekä tarkkuuden lisääminen. Meille tänä kesänä ilmaantunut kuonon nostaminen  kesken jäljestyksen on merkki liian helpoista harjoituksista pitkällä heinällä, liian samoina toistuvia reenejä. Nyt siirrymme vaikeammille pohjille ja vanhempiin jälkiin.
Erikoisjälkikokeita on muutamat tänä syksynä Tornio-Oulu leveyksillä, toki koetan niistä jostain  koepaikan saada, mutta arvatenkin armoton puhelinrumba on edessä :P
Ensi vuoden 5-rotumestiksiä harkitsemme toki, ainakin jos erikoisjälki on siellä edelleen rajoittamattomana ohjelmassa. Sitä emme tässä vaiheessa tiedä löytyykö ko kokeille lopulta edes järjestäjää, toivottavasti löytyis.
Oli kiva päivä, turhan kuumaa tosin, mutta olosuhteet olivat kaikille samat. Kiitos Jennalle matkaseurasta ja navigoinnista, toivottavasti sait pk-kipinän! :)

Sommaren är kort

..det mesta regnar bort.
Ja niin on tehnyt tänä kesänä, sadetta on riittänyt, koleaa ja pilvistä ja taas vesisadetta. Semmonen viime talvikin oli, pilvinen ja lumisateinen, joten kait se vanhan kansan viisaus pitänee paikkansa - kirpakkaa pakkastalvea seuraa lämmin kesä ja vice versa.
Kesän käännyttyä elokuuksi, iskee mulle aina armoton reenipaniikki. Heinäkuun sateissa ja sääski/mäkäräisparvissa en ole viitsinyt kentille tai metsiin raahautua. Säälin koiraa ja itseäni, oikeasti.

Reenattavaa meillä kyllä riittäis. Alkukesäinen koe-kokeilu Ivalossa (pajä 2) päättyi alkumetreille, kun koira ns. lähti lapasesta tottiksen toisessa liikkeessä. Keskeytin ja päätin, että mitään koekokeiluja ei tarvita vaan kunnon häiriöreeniä ampumisineen ja henkilöryhmineen.
Rilla on viime kesän kahdessa kokeessa (BH ja pajä1) päässyt tekemään tottisvirheitä, joihin en koetilanteessa tietenkään ole päässyt puuttumaan. Se lähti molemmissa kesken seuraamisliikkeen seurustelemaan henkilöryhmän ihmisten keskelle ja sen saman se teki Ivalossakin, mutta ei päästy edes hlöryhmään asti, vaan sinne se sinkosi yleisön joukkoon heti seuraamisen ekalla suoralla. Puhtaasti sijaistoiminto ja kurittomuutta.
Nyt pitäis kaivella motivaatiota ja aikaa ajella Rovaniemelle yhteisreeneihin, saamaan sitä niin tärkeää häiriötä, kokeenomaisuutta ja tarvittaessa tiukkaa puuttumista kurittomuuteen.

Rodun pk-mestiksiin tuli ilmoittauduttua erikoisjäljelle. Reenipeltojen osalta meillä on ollut surkea kesä. Parhaat pellot käännettiin mullalle jo alkukesästä ja sitten orasvaiheessa en raaskinut mennä sinne tallaamaan. Onneksi osa lukuisista pelloistamme on heinällä ja vaikka osa on tosi pitkässä heinässä edelleen, olemme sinnikkäästi reenineet 'viidakkoheinikossa' ja harjoitelleet samalla  esineilmaisuja.
Esineillä Rillan tapa(virhe) tipahtaa makuulle vinoon istuu lujassa, esine jää kyllä etutassujen väliin, mutta kroppa kiepsahtaa vinoon. Epätoivoisesti olen sitä yrittänyt korjata reenimällä esineilmaisuja erikseen sisällä olkkarissa, pihanurmikolla jne. Näissä erillisissä pikkureeneissä tuntuu homman juju aukeavan ja suorista makuista olen päässyt ruhtinaallisesti palkkaamaan. Tosin pitkillä peltojäljillä ja siten harvempaan sijoitetuilla esineillä vanha virhe pukkaa taas pintaan, plääh.
Jatketaan reeniä..ei kait tässä muukaan auta, kauheasti painetta en hommaan haluaisi. Rilla ei ole mikään voimakas työskentelijä pellollakaan, joten paineen alla sille helposti tulee väistäminen, se siis esineen haistettua väistää ihan muualle tai palaa minun luokse ilmaisematta esinettä ollenkaan. :P

Reenikuvia ei nyt ole, mutta meän kesään kuuluu vähäisten reenien lisäksi ihania maalaismaisemia, mummolaa, sukulaisia, lapsia, koiria, saunaa ja paljua.. sinällään mukavia kesämuistoja kerättynä talven pimeyteen. :)

Tämän päivityksen kuvasato on kesä-heinäkuulta, ihanko näyttäis ettei mikään sadekesä edes ole ollut :D Niin kesäisiä ja aurinkoisia tunnelmia. :) kuka nyt sateella kehtaa kuvata tai raahata kameraa mukana :D

Kesän näytelmäfinaali

Rillan kanssa pistäydyimme eilen Kemin kansainvälisessä näyttelyssä. 'Pistäytyä'  on kyllä oikea sana eiliseen näyttelykäyntiin. Briardit arvosteltiin iltapäivästä, joten ei tarvinnut kukonlauluun nousta ja lähteä ajelemaan. Briardkehän ja muutaman tuttavakierroksen jälkeen kävin näyttelyn kanttinissa kahvilla ja tsadaa kotimatkalle.
Briardit teki eilen slovakialainen Tibor Havelka, berni ja molossimiehiä, ja tuntuikin hakevan briardista samoja ominaisuuksia, vahvuutta, luustoa ja leveää rintaa. Kaikille muille briarddetailjille aivan sama (turkki, silmien väri, kannukset etc). Seitsemästä briardista vain kahdelle SA ja niiden joukossa käyttöluokassa esittämäni Rilla. Lopulta Rilla oli PN1 saaden CACIBin ja ollen samalla ROP. Yhtään urosta ei aikuisissa briardeissa edes esitetty tänään. Akkalauma vaan oli paikalla yhtä pikkupoikaa (Jannan ROP-pentu Marley) lukuunottamatta. Samainen tuomari otti myös 1 ryhmän, mutta emme jääneet ryhmiin. Jäi jotenki semmonen maku rotukehästä, että Rilla oli kaikista 'huonoista' vähiten huono, joten tuskinpa noteerais ryhmässäkään moista.

ERI1 + SA nousee :)

PN-kehää, Maya ja Rilla

Tuomari arvosteli aika nyrpeällä ilmeellä rotuamme, eikä uskaltanut/halunnut juurikaan koskea koiriin, itse piti mm purenta ja hampaat näyttää. Omista kasvateistani Kemissä oli myös Sani, joka kauniilla liikkeillään voitti avoimen luokan, mutta jäi ilman SA:ta.
Yhtäkaikki, kesän näyttelyt on nyt näytelty meidän osalta. Rovaniemellä on elokuun lopulla ryhmänäyttely, jossa rodun tekee Elina Haapaniemi. Sinällään hyvä ja tiukka spesialistituomari, jolle olisin Rillan mielelläni esittänyt, mutta sattuu vaan samalle viikonlopulle kuin rodun PK-mestikset ja me suuntaamme tälläkertaa Lapualle.
Kesän näyttelyistä saimme sen mitä haimme. Rillasta tuli CIB & CIE sekä Ruotsin MVA & Pohjoismaiden MVA. Toki nuo em tittelit pitää vielä hakea/anoa joten epävirallisia ovat siihen asti.

Kiitos Marille eilisestä seurasta ja kehäkuvista. Minun näyttelytähti taisi hurmata eilen Marin lisäksi muutaman muunki rodusta kiinnostuneen. ;)
Nyt on aika pistää tukka sekaisin ja suunnata katseet käyttöhommiin.

Kehäkuvat(c) Mari Oinas

Erkkarireissu

Jossain vaiheessa alkukesää sain ajatuksen sittenkin osallistua briardien erikoisnäyttelyyn. Vielä kun sain Jennan suostuteltua Nappiksen kans mestistokoon ja reissukaveriksi, niin johan lähti ilmot spostitse nopsaan :)
Tänä vuonna erikoisnäyttely järjestettiin Keski-Suomessa Uuraisilla, pk-leiripaikasta tutuksi tulleella Oikarin tilalla. Meille, mulle ja Jennalle, toki outo paikka (emme ole leireille osallistuneet) mutta hyvin löydettiin puhelimen navigaattorin avulla perille. Oikarin tila oli idyllinen päärakennuksineen ja vanhaan navettaan rakennettuineen majoitustiloineen, pihapiirissä oli aika vähän tilaa, mutta tämmönen pienen rodun pieni erkkari sinne oikein hyvin mahtui.
Erikoisnäyttelyn tuomariksi oli kutsuttu saksalainen Marlies Werkmeister, joka arvosteli meillä pohjoisen erkkarissa Haukiputaan Virpiniemessä kesällä 2007. Tässä välissä briardsukupolvet ovat vaihtuneet, joten oikein hyvä oli Marliesin tähän saumaan tulla Suomen (ja Ruotsin) briardeja arvioimaan.
Kesällä 2007 esitin piskuisen mustan sijoitusnarttuni Sennan Marliesille ja niinpä Senna nappasi uransa ainokaisen ERIn junioriluokassa. Tänä kesänä mukana oli kaksi Sennan tytärtä, Zelda avoimessa luokassa ja Rilla käyttöluokassa.
Briardeja oli ilmoitettu yhteensä 55 kpl. Ihan hyvä määrä ottaen huomioon viimevuotiset rekisteröinnit. Ruotsista oli pari-kolme koiraa ja naapurimaahan menivätkin voitot sekä nartuissa että uroksissa.
Zelda esitettiin lukumäärällisesti isossa avoimessa luokassa. Hyvin tuntui Marlies kaikki Zeldan virheet löytävän ja kun niitä pikkuvirheitä sitten yhteen koiraan ja arvosteluun kasaantuu niin laatupalkinnoksi tällä kertaa EH. Zeldan isoimmat virheet ovat turkin laatu (hieman pehmeä) ja väri (liian vaalea ja epäpuhdas), lisäksi häntä on muutamia senttejä liian lyhyt ja luustoakin kaivattaisiin lisää. Liikkeet ja hännänkanto ovat priimaa ja toki purenta erinomainen sekä ystävällinen luonne :)

Boreabrie Selene avo EH
(c) Harri Puranen

Zelda
(c) Minna Tikkanen

Zelda liikkeessä
(c) Harri Puranen

Rillan esitin käyttöluokassa, vaikka pääsisimme jo valioluokkaan. Ajattelin, että valioluokassa on monesti muhkeita turkkiruhtinaita ja Rilla lituskaturkkeineen passais paremmin käyttökoiraksi :D
Rillassakin on omat virheensä ja erityisesti ns.erkkarivirheet. Sillä on hieman vaaleat silmät ja liian hieno turkinlaatu. Arvostelussa nämä mainittiinkin, silmät todettiin 'middle -browniksi' ja turkinlaatu 'little bit soft' ja turkin värikin voisi olla lämpimämpi. Muuten Rilla sai kehuja tyypistä, rakenteesta, mittasuhteista ja erinomaisista liikkeistään hyvällä hännänkannolla. Rillalle siis laatupalkinto erinomainen ja kilpailuokassa ERI1 kera SA:n. Olin niin happy tästä, aivan mahtavaa saada SA erikoistuomarilta!

Boreabrie Shania käy ERI1 SA PN3
(c) Harri Puranen

Rilla
(c) Minna Tikkanen

Rilla liikkeessä
(c) Harri Puranen

Päivän parhaat liikkeet - tytöistä :)
(c) Harri Puranen

Rilla
(c) Harri Puranen

Iltapäivän päätteksi PN-luokassa meidät sijoitettiin kahden Cartier Monzerat-ruotsalaiskasvatin jälkeen PN3:ksi ja sokerina pohjalla Rilla palkittiin narttujen Parhaat liikkeet-palkinnolla. Olin niin häkeltyneen onnellinen tästä menestyksestä, etten edes huomannut onnitella PN1 ja PN2-sijoittuneita. Onnittelut Ruotsiin ja Anna-Maijalle Pieksämäelle!

PN-luokkaa...
(c) Minna Tikkanen

PN-sijoituksia jaossa..
(c) Minna Tikkanen

Neljä PN-sijoittunutta
(c) Minna Tikkanen

Happy Minna :)
(c) Harri Puranen

Näyttelypäivä huipentui erinomaisen hyvään ruokaan. Näyttelyillallisella meitä oli lähes 30 rodun harrastajaa ja olihan mukava tavata ja jutskailla muiden kasvattajien ja harrastajien kanssa, unohtamatta kasvattieni Sinkon ja Zeldan omistajia Outia ja Riinaa - kiitos kuohariskoolauksesta :)
Illan myötä saunottiin ja seurusteltiin, olis ollut kiva viettää iltaa pidempäänkin, mutta väsy painoi päälle (olimme startanneet Oulusta ennen klo 6:tta aamuvarhaisella) ja seuraavana päivänä oli tarkoitus mestistokon jälkeen ajaa kotiin Sieppijärvelle asti. *huh näitä välimatkoja*

Mestaruustokoon Jyväskylään ajelimme letkassa ja muutaman mutkan kautta tokokenttä lopulta löytyi. Tokossa tuomarina oli tiukka ja vähän 'hifistelevä' Tuire Marjamäki. Kasvateistani osallistuivat Sinko ja Zelda voittajaluokkaan ja Naava avoimeen luokkaan. Päivän myötä koettiin useita hienoja onnistumisia ja sitten niitä ärsyttäviä nolliakin napsahteli :D Semmosta se toko on, pienet virheet ja väärät liikkeet ja nollakortti nousee :P. Kaikki kolme esittivät kuitenkin hyvää tekemisenhalua ja väläyttivätpä välillä upeaa teknistä osaamistakin. Sinkolle voittajaluokan 3-tulos ja luokkavoitto ja lopulta hienosti RM3. Onnea Outi & Sinko! Tunnarin onnistuminen kokeessa oli päivän parasta antia!

Outi & Sinko RM3

Zeldalle kasaantui sen verran nollia, ettei tulokseen yletytty tällä kertaa. Seuraaminen oli hienoa - ihan ysin arvoista! :) Naava otti paineita vieruskaverista eikä paikkamakuun alussa ollut yhtään kuulolla - meni maahan vasta kolmannella käskyllä ( --> nolla) kun muissakin liikkeissä tuli pienenpieniä virheitä jäi tulokseksi avoimen luokan 3-tulos ja 4.sija. Olimme silti niin tyytyväisiä Naavan tekemiseen ylipäätään, keskittyminen parani loppua kohden ja taas on valoa näkyvissä tokotunnelin päässä :)
Semmonen erkkarireissu meillä, säät suosi, kuivaa eikä liian kuumaa ja liikenteessäkin suht rauhallista ajella heinäkuisesta viikonlopusta huolimatta. Kiitos Jennalle matkaseurasta, ens vuonna ei ehkä lähetä Paimioon asti ajelemaan, mutta jospa vielä joku kesä taas suuntaamme erkkariin ja mestistokoon.